MirjamiParant1

Muumimuki-hulluus ja muita 'rikastumisen' keinoja!

Muumeilla rahastukselle ei näy loppua!

Viimeksi luin Huutokauppakeisarit Palsanmäkien voitokkaasta muumihuutokaupasta.

Ja onhan tässä viimeaikoina ollut kaikenlaisia muumivillityksiä, joiden takia ryntäykset 'erikoismuumimukien' myynnin järjestänyt yritys joutui hillitsemään 'hamstrausta'!

Olipa myös eräs epäonnisen valmistuksen takia valmistunut muumimuki löytänyt huutokauppaostajansa, joka keräili erikoisia mukeja. Hän maksoi mukistaan tuhansia, mutta joutuikin palauttamaan aarteensa, kun löysi mukista pienen särön, jota meklari ei ollut havainnut.

Epäonniset, harvinaisten muumimukien etsijät, eivät kuitenkaan luovuta.

Kenties eräänä päivänä, eräässä hyvin harmittomassa paikassa, vastaan voi tulla muumimuki, jolla voisi rikastua.

Kyse on myös median tarjoamasta viihdykkeestä, joka saa kansanjoukot liikkeelle.

- - -

Eräs intohimoinen keräilijä, joka pakonomaisesti etsi kaikki mahdolliset erikoisuudet kirpputoreilta ja huutokaupoista, kuoli vatsasyöpään, ennen kuin ehti itse nauttia saavuttamiensa kalleuksien jälleenmyynnistä.

Tosin, hän ei olisi niitä myynytkään, sillä haalittujen esineiden arvothan kasvavat vuosissa.

Talonsa tyhjennyksestä ei tahtonut tulla loppua. 'Aarteita' löytyi piilotettuina jopa kellarista.

- - -

Keräilyllä on oma merkityksensä. Toisaalta, keräily kertoo ihmisestä, jonka intohimo peittää alleen kaiken muun.

Kyse ei ole siten aivan terveestä toiminnasta, vaikka ulkopuolisen silmin siltä näyttäisikin.

- - -

Keräilyn tavoitteena saattaa olla vaurastuminen, mutta useimmiten kyse on mielihyvän hakemisesta.

Toisaalta myös ahdistuksen lievittämisestä.

Mitä enemmän tietynlaista 'arvoesinettä' himoitsee, sen ahdistavammasta tunteesta on kyse.

- - -

Muumit ovat kummallisella tavalla soluttautuneet kansamme tunne-elämään.

Kiitos Tove Janssonin, joka on onnistunut noiden kummallisen oloisten henkilöhahmojensa kautta puhuttelemaan tunne-elämässään epäonnisten tai selviytyjien yritystä, elämässään kompuroivien hyväksynnän hakua ja lopulta onnistumista.

- - -

Muumit, mukeineen,  ovat eräs tunne-elämän purkautumisen keino.

Vaurastuminen harvemmin onnistuu.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Muumimukien painatukset ovat hyvänkokoisessa ja toimivassa teema-mukissa.

Itselläni on ollut vain yksi muumimuki, josta on mukava juoda kahvia.

Kuvat, joilla mukeja myydään, ovat tunteellisia. Tosin, ei minulle.

Kauniista desingistä on tullut ahnaiden foorumi.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Minulla on kaksi muumimukia, jotka olen saanut lahjaksi. Juon niistä kahvia. Sen suurempaa elämystä en mukeiltani odota. Jos olisi varaa jotakin keräillä, keräisin vanhoja sarjakuvia. Niitä kun voi lukea loputtomiin kyllästymättä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Hienoa, muumimukit ovat Sinulle hyvin toimivia kahvimukeja!

Keräily sinänsä, voi olla elämän ajan tyydyttävä harrastus, kunhan siitä ei tule pakkomielle.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

”Vaurastuminen harvemmin onnistuu.”

Poikkeuksena muumimukeilla ja muilla muumituotteilla vaurastumiselle on Tove Janssonin perikunta ja mitä erilaisimpien muumituotteiden oikeudenomistajat.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Perikunnat tietenkin ovat ne, jotka kuittaavat hyvät ansiot.

Mukit ovat saaneet ylisuuren arvostuksen, joka ei hyödytä niitä ostavia, vaan eurot valuvat edesmenneen taiteilijan perikunnalle, joka pitänee huolen, että 'buumi' jatkuu!

Höynäytettäviä kansalaisia on valitettavsti paljon. Media ruokkii osaltaan hurmosta ja lienee jossain mielessä myös perikunnan edeskäypä.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Milloinkohan markkinoille tupsahtaa ensimmäinen väärennetty muumimuki?
Voitto olisi melkoinen, kun väärennyksen aihion materiaaleihin kuluisi vain muutama euro. Eihän muumimuki maksa kaupassakaan kuin pari kymppiä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Eiköhän väärentäjät ole jo polkunsa havainneet. Tavallisen pulliaisen ei ole kovinkaan helppoa havaita väärennöstä. Kuten ei ole huippuosaajienkaan.

Taidokkaat jäljennökset voivat paljastua vasta vuosien päästä jos silloinkaan.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Kiinalaiset ovat ahkeria väärentämään merkkituotteita.
Sitä ei tiedä luultavasti kukaan, onko kierrossa jo nyt kiinalaisia muumimukeja.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kyllä kiinalaiset rahan haistavat! Taotaan silloin, kun rauta on kuuma.

Onhan tuota Muumi -perhettä roudattu jo ainakin Japaniin.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006038478.html

Aasialaiset eivät jää odottamaan tumput suorina, kuinka savi muutetaan kullaksi.

Ainakin kenkämuotoilija Minna Parikka on käynyt oikeutta Kiinassa kenkiensä plagioinnista.

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka

Hienoa Mirjami, että aihe on nostettu karuselliin!:)

Itse aikoinaan ostin muumimukeja, kun ne oli jossain keräilysysteemissä kaupassa ja niitä sai edullisemmin siten. Tosi kivoja aiheita niissä oli, kuten rakkaus ja koti. Annoin niitä sitten lahjaksi läheisilleni.

Itse pidän mieluummin elämyksien keräämisestä, kohtaamisistani ihmisistä sekä kauniista luonnonmaisemista. Tavara ei minua niinkään paljoa kiinnosta, vaan asiat ja ilmiöt.

Toisaalta jos joku tulee onnelliseksi kerätessään vaikka muumimukeja, niin ei se minua haittaa, koska ei se minulta ole pois.

Luulen, että me jokainen kuitenkin haetaan onnea täältä elämästä, joten jos ihminen sen saa vaikka muumimukeja keräämällä, niin hyvä niin.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Ritva, kiitos palautteestasi!

Onnellisuuden etsintä lienee meidän kaikkien dilemma. Useinhan se onni on lähempänä kuin osaamme havaitakaan.

Pysähtyminen ja rauhoittuminen, avaa väylät sisimpäämme, josta voi löytää paljon iloa tuottavia asioita.

Itselleni suurta onnea tuottaa vaikkapa se, että kuulen lähijärveltä kuikan huudon.

Kyllä niitä huolenaiheitakin on aivan riittämiin, mutta murehtimalla ne vain kasvavat vuoriksi, jotka estävät pääsyn tavoiteltavaan.

Muumimukeista saa aivan rauhassa iloita, kunhan ne eivät käänny itseään vastaan.

Käyttäjän ReijoMatilainen kuva
Reijo Matilainen

Aina välillä sitä hämmästyy kuinka erilaisista asioista ihmiset ovat huolestuneita muiden tavassa elää väärin elämäänsä.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Samantyyppinen joukkopsykoosi kuin Muumi-mukeissa on nähtävissä esimerkiksi Harley-Davidson-moottoripyörissä.
Niitä ei keräillä suuria määriä yhdelle ihmiselle, mutta ympärille on luotu imago ja myytti jostain erikoisesta, ja se maksaa.
Muumi-mukienkin imago ja myyytti on aika käsittämätön. Muki kuin muki, mutta arvo on se, mitä ihmiset maksavat.

Ihmiset maksavat lisähintaa imagosta myös Rolls-Roycessa, Bentleyssä, Mersussa ja BMW:ssä.
Kuvahakuun voi laittaa "rolls-royce junkyard" niin näitäkin huippukalliita statusautoja on romuttamoissa pinossa kuin halkoja.
Illuusioista maksetaan korotettua hintaa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Totta! Olkoonpa tuote mikä tahansa, jos se nostetaan 'erityismerkitykselliseen' arvoon, ihmisen mielessä alkaa elää uskomus esineen, laitteen tai ajoneuvon omistamisen kohottavan arvostustaan.

Puhummehan Bemari- tai Audi -kuskeista, joille ajoneuvo edustaa ajomukavuuden ohella myös statusta.

Taitaa olla meillä suomalaisilla erityispiirteitä, kuten ämpäreiden jonottaminen.

Eli, mitä saa maksutta, himoitaan ja toisaalta, mikä maksaa maltaita, myös himoitaan, mikäli ennakolta kerrotaan tuotetta olevan rajallinen määrä - kukin kukkaronsa mukaan.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Mahdollista, että nykyihmisen käytöksessä jyllää vieläkin muinaisien esivanhempien elämäntapa.
Jotkut metsästävät huvikseen ja jotkut keräilevät huvikseen.
Viite:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4st%C3%A4j%...

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Eipä meidän suomalaistenkaan keräilyvietti ole mihinkään kadonnut.

Vain sata vuotta taaksepäin, maaseudun asukkaat saivat elantonsa pääasiassa metsästämällä, kalastamalla sekä marjoja ja sieniä keräilemällä.

Riistaa olikin tuolloin vielä paljon, samoin vesistöt vilisivät kaloja. Metsät tarjosivat runsaasti erilaisia marjoja ja sieniä.

Nyt, kun elintaso on tarjonnut ruuan pääasiassa kauppojen hyllyiltä, niin johonkin se mitokondriossa elävä keräilyvietti on suunnattava.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Elä ja anna elää.

Itse voisin harrastukseksi alkaa keräämään nyt jotain. Muumimukit ovat minulle liian kapea ala ehkä.

Mutta jotain keramiikkaa tms. Olen hiukan kateellinen ihmisille jotka keräävät vaikka Kupittaan savea tms- :)

Vielä paremmin sopisi ehkä joku eurooppalainen kohde-esine koska voisin hyödyntää matkailuharrastustani kiertelemällä suurkaupunkien kirpputoreja.

"Kyse ei ole siten aivan terveestä toiminnasta, vaikka ulkopuolisen silmin siltä näyttäisikin"

Arvio ei kohdallani varmaan kovin pieleen menekään mutta so what?

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Juuri noin! Keräilyharrastukseen ei kannata suhtautua liian ryppyotsaisesti.

Luulen, että kateus on myös eräs triggeri, joka innoittaa olemaan hieman muita edellä.

Lintubongareissakin voisi nähdä tuota intohimoa.

Äärimmilleen vietynä, siitä voikin tulla pakkomielle, kuten nykyisin kännykkäkamerakuvaaminen.

Osoittaahan se huonoa käytöstä tai kunnioituksen puutetta, jos vaikkapa kolaripaikalla kuvaaminen ohittaa auttamisen.

Kaikki mahdollinen on saatava ikuistettua ja kenties päivitettyä fb:iin tai Instagramiin.

Mutta, en minä ketään moiti. Jokainen on oman elämänsä toteuttaja - kunhan ei aiheuta muille ylitsepääsemätöntä haittaa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c22453d9-b0a5-4...

Oheisen linkin takaa löytyy tekstiä 'muumihulluudesta'!

Saas nähdä, milloin muki maksaa miljoona euroa!

Sitä odotellessa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kiitos palautteestasi Jukka K.!

Eihän keräilyssä ole mitään vikaa. Parhaimmillaan, harrastuksena, se voi olla elämää täydentävä, iloa tuottavaa toimintaa.

Sitten on se toinen puoli, eli pakonomainen tietyn asian tavoittelu, joka hallitsee mieltä ja kapeuttaa elämää.

Muumimukit ovat nyt nousseet arvoon arvaamattomaan. Jos jollain on varaa maksaa mukista kymmenentuhatta euroa tai enemmänkin, niin siitä vaan.

Filatelia ja taiteet ovat jo oma alueensa, jotka säilyttävvät arvonsa. Mukeista en ole niinkään varma.

Joskus, kauan, kauan sitten, kahvipakettien päällä oli neliskulmainen pahvi, jossa oli eri merkkisten autojen kuvia. Niitä ainakin pojat keräilivät ja vaihtoivat keskenään tarpeen tullen.

Taitaa nykyisinkin lapaet keräillä vaikkapa pokemon -kuvia ja tehdä vaihtokauppaa. Totista puuhaa sekin. Mutta nuo harrastuskeräilyt loppuvat lyhyeen, eli ovat tietyn ajan ilmiö.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Tässä edellisen kommenttini sisältö:
Mirjami Parant kirjoittaa: ”Keräilyllä on oma merkityksensä. Toisaalta, keräily kertoo ihmisestä, jonka intohimo peittää alleen kaiken muun. Kyse ei ole siten aivan terveestä toiminnasta.”

Itse olen todennut useammalle keräijälle, että keräily ja järki eivät mahdu samaan lauseeseen. Hyvin herkästi on minulle näet on annettu ymmärtää, että modernia euroarvoista kohdetta (kolikot ja postimerkit) ei kannata kerätä, sillä arvo lepää ns. klassisessa Suomessa, vuosisadan alun ja Venäjän vallan aikaisissa tuotteissa.

Minulla on vanhoista postimerkeistä peruskokoelma, ihan ensimmäisestä 5 kopeekan soikiomerkistä asti. Mutta siihen se jää. Minusta siis modernin Barkov-tarrapostimerkin metsästys on ihan relevanttia. Keskiviikkona 8.5. tulee Postilta uusia merkkejä ja ne kaikki hankkinen, ensipäiväleimattuna.
http://jukka-konttinen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kul...

Mirjami puhuu muumimukeista. Keräily on paljon muutakin ja muumimuki-toiminnassa on hypetyksen makua, jota media lietsoo. Jos joku keksii pyytää muuminkuvalla maalatusta keraamikupista netin huutokaupassa tuhansia euroja, se uutisoidaan ilman lähdekritiikkiä. Vaikka itse väittäisin, ettei kukaan sitä hintaa ko. ”Muumin päivä”-mukista oikeasti maksanut. Kritisoin Muumin päivä-mukin trokausta aiemmin itsekin.
http://jukka-konttinen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kul...

Kyse on pelkistä maku- ja mielipidearvoista. Joita niin moni olisi nostamassa faktan asemaan. Esimerkiksi kuvataiteen kohdalla saattaa riittää, että kaksi huutajaa kilpailevat samasta kohteesta, ja kohteen arvo pysyy korkealla. No, alan kauppiaat puhuvat aina omaan pussiinsa. Hype on heidän intresseissään ja keräilijän velvollisuus ei ole heidän elättämisensä. Keräilytuotteita voi hankkia vertaishuutokaupoista ja kerhoistakin. Kunhan varoo väärennöksiä.

Mirjami puhuu intohimosta. Muumimuki-blogissani totesin, että kyse on merkitysten hakemisesta meille nykyelämässä. Ihmisille, joilla on taloudellisesti mahdollista ajatella muutakin, kuin päivittäisestä arjesta selviytymistä. Pokemon Go-pelin pelaamistakin ihmeteltiin ja paheksuttiiin. Kännykkäpelin perässä pitkin maastoja juoksemisesta. Järkeä toiminnassa on ehkä vähemmän kuin intohimon, elämysten ja merkitysten hakemista. Nehän taas voivat käydä järkeenkin.

En usko minäkään, että vaurastuminen hankinnoillani onnistuu. Muumimukit olen ajatellut lahjoittaa lapsenlapsille jossain sopivassa vaiheessa. Kolikko- ja postimerkkikokoelmatkin saa todennäköisimmin perikunta yrittää realisoida sitten kun tilanne on sopiva.

Ninni Saarinen

Saisko 400 000 yhden mukin, asuntoa ei asiantuntijan mukaan kannata ostaa, mutta muumimuki, se multa puuttuu.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Keraamiset mukit eivät tavoita maailmanlaajuisia rahavirtoja.

On hyvä, jos media rauhoittaisi järjettömien sijoitusten virran mukeihin, jotka eivät koskaan tavoita taiteellisten tuotantojen historiallisen säilymisen merkitystä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset