MirjamiParant1

Sovinnaisuus, on suomalaisten kansantauti!

Sovinnaisuus tuhoaa persoonallisuuksia. 

Kun on oltava muotissa, joka ei itselle sovi. Kun on puhuttava kieltä, joka ei itselle sovi. Kun on laulettava lauluja, jotka tuntuvat vierailta.

- - -

Olen syntynyt ja kasvanut Suomessa. Maaseudulla, jossa sovinnaisuus pahimmillaan on tuhonnut monen elämän.

Olen oppinut käytöstapoja lapsuudenkodissani ja erityisesti kansakoulussa, kahden yltiöisänmaallisen opettajan vahvoissa pihdeissä.

Uskonnollisuus eli vahvana, niin koulussa kuin kodissanikin.

Lapsuuskodissani ei kiroiltu, muuta sanansäilää sen sijaan käytettiin, kuin ruoskaniskuja.

- - -

Olen kasvanut sovinnaisuuteen, johon ei mahdu käytöshäiriöt, ei juopottelu, ei saatanat, ei perkeleet.

Ihmeelliseksi sovinnaisuuden pakkopaidan purkaa lapsen ahdistunut mieli, joka etsii purkautumisväyliä.

Niitä väyliä, joita vähiten silloisessa kodissani tai koulussa toivottiin.

- - -

Kylän vauraan perheen poika saattoi raskaaksi köyhän tytön, jonka häpeän seurauksena, sikiön kehitystä oli peiteltävä kireillä vaatteilla. Poika kävi purkamassa ahdistustaan opettajalle. Opettaja oli surullinen, mutta ei voinut auttaa.

Kaikki, yhteisössä, olivat kauhuissaan, mutta syntyvä lapsi ei vielä onnekseen, silloin.

Nyt, tuo lapsi on aikuinen ja lievästi kehitysvammainen. Oliko syynä, odottavan äidin ahdistus, on vaikea tietää. Ainakaan, sovinnainen yhteisö ei sallinut lapsen syntyvän.

- - -

Kylän maamiesseuralaisessa yhteisössä, useat pojat jäivät syrjästäkatsojiksi.

Keijo, fiksu nuori mies, ampui itsensä jo parikymppisenä.

Jorma, ei kestänyt äitinsä menetystä, kasvatti parran ja kuoli vaikeasti ylipainoisena.

Timo, joka kerjäsi minulta ensisuudelmaa, kuoli  lapsena sairastetun sikotaudin aiheuttaman lapsettomuuden suruun .

Koivistoisen pojat, ajoivat kännissä metsään, molemmat kuolivat.

Paavo, eli kissojensa kanssa erakkona, löytyi kuolleena vuoteestaan. Paavo oli kanssani samalla luokalla, laulukokeissa, hän ei pärjännyt. Ei ollut ns. nuottikorvaa.

- - -

Sovinnaisuus on myös osa kristillistä mentaalia. 

Poikkeavuudet hoidetaan vähä-äänisesti. 

- - -

Sovinnaisuus on suomalainen kansantauti, josta on hyvä vähitellen selviytyä. 

- - -

Meillä on lunta, jonka avulla voisimme edes hiukan vapautua.

Kulttuurilumellamme voisimme päästää irti sovinnaisuuden pakkopaidasta.

- - -

Juostaan niihin korkeisiin penkkoihin, iloitaan ja ollaan vapaita.

- - -

Taisin ehdottaa jotain, jota kukaan ei edes tullut ajatelleeksi. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Onhan se selvää, että kristinusko, omilla rajoittavilla säännöillään, on kaventanut villin ja vapaan suomalaisen mentaalin, aisoihin, jotka ovat olleet vieraita.

Itse, aikanani, kun istuin ensimmäisen kerran ranskalaiseen katukuvaan, tunsin mahtavan vapauden.

Söin herkullista patonkia ja join olutta.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

KHO: Kristinuskoon kääntynyttä turvapaikanhakijaa ei voitu palauttaa Afganistaniin

https://pro.almatalent.fi/article/kho-kristinuskoo...

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kristinusko on sovinnainen, kuten myös islamismi.

Jälkimmäinen rajoittaa teoista, kristinusko mentaalivapaudesta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kristinusko ei ole lujin sovinnaisuuteen pakottava. Budhalaisuus on paljon voimakkaampi.

Kaikkein eniten muottiin pakottava maa, jonka tiedän, on Japani. Siellä on jopa vanhan kansan ylläpitämä viisaus: Ylös törröttävä naula on hakattava alas.

Liekö myös osasyynä siihen, että Japani johtaa itsemurhatilastoja.

Joku on todennut, että japanilainen kävelee kadulla nöyrästi kuin toisen omistamalla maalla, amerikkalainen kävelee kuin itse omistaisi kadun ja ranskalainen kävelee ikäänkuin piut paut piittaisi kuka sen kadun omistaa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Olen japanilaisesta mentaalista ja arvoista lukenut ja kuullut.

Toisaalta, kun tunnen vain tämän, oman maani, ja hieman myös ranskalaista, niin puhun suomalaisesta.

Uskonto ja viina, sekä ahdistavat että vapauttavat ihmisiä.

Omassa, kristillisessä kulttuurissamme, niin uskonto kuin alkoholi, tappavat.

Ahdasmielisyys on syvällä. Herkät ihmiset ovat alttiita. Heitä myös käytetään hyväksi.

Meillä, syyllisyys, on niin syvälle upotettu tunne-elämäämme, että siitä vapautuminen on lähes mahdotonta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olen nähnyt myös matriisin, joka perustuu maiden kulttuuriin suhteessa häpeään, syyllisyyteen, julkisuuteen ja yksityisyyteen.

Maat oli luokiteltu neljään lokeroon.

Japani kuului siinä luokituksessa kategoriaan "julkinen häpeä". Suomi kategoriaan "yksityinen syyllisyys". Italia ja Ranska kategoriaan "julkinen syyllisyys" ja anglosaksinen maailma kategoriaan "yksityinen häpeä".

Julkinen häpeärangaistus onkin tyypillistä niin japanilaiselle kuin kiinalaisellekin yhteiskunnalle, Suomessa sen sijaan ihminen syyllistetään ääriluterilaisen uskonnon kautta tuntemaan kätkettyä syyllisyyttä, katolilaisessa maailmassa kaikki tietävät olevansa syntisiä, mutta viis siitä, kun muutkin ovat. Anglosaksisessa maailmassa jokainen häpeää salaa omia virheitään.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #6

Katolisessa kirkossa on edelleen rippi. Jokainen synnintuntoinen voi mennä tunnustamaan syntinsä tai rikoksensa papille, joka istuu kopissa kuuntelemassa, ei tuomitsemassa.

Suomessa vastaavaa käytäntöä ei ole. Perheneuvonta saattaisi osaltaan palvella samaa, mutta siellä on oltava kasvoillaan läsnä.

Julkinen häpeä lienee ollut suomalaisessa kirkkokultuurissa aikanaan, jolloin ns. pahantekijät asetettiin kirkonmenojen aikaan jalkapuuhun.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Eikö sovinnaisuus ole yksi autoritaarisuuden ulottuvuus ; ei kuitenkaan ihan sama asia ?
Autoritaarinen uskoo pistävänsä kaiken järjestykseen hallitakseen kaikkea .
Sovinnainen pelkää, että jos ei koko ajan todistele sopivuuttaan, totuus tulee ilmi ja hukka perii.

Suomalaisen sovinnaisuuden toinen ulottuvuus on sitten uho: kun pinta murenee tai pinna ei enää kestä
tulee ‘”kaikki paskaksi!”- vaihe.
Kosto yhteisölle siitä, ettei sovinnaisuus riittänytkään.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Autoritaarisuus sanelee pitkälti sovinnaisuuteen suostumista.

Kun ulospäin eletään tai näytetään kunniallisilta, vältytään häpeältä.

Kosto näyttäytyy juuri tuon uhon kautta.

Kun rahkeet eivät enää riitä kulissien ylläpitoon, annetaan mennä.

Ingmar Bergman on hyvin kuvannut ns. 'hyvän perheen' ilmiötä mm. elokuvassan Fanny ja Alexander.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

On tärkeää että ihmiset kasvavat ja kehittyvät. Kuulin ensimmäistä kertaa noin 9-vuotiaana televisiosta, että maailmalla on muitakin tapoja tervehtiä kuin kätellä. Site ennen koulussa hoettiin jatkuvasti miten tärkeää kättely on. Meille väitettiin peruskoulussa, että se on ainoa tapa, että se on ainoa hyväksytty tapa ja että se on käytössä kaikkialla maailmassa. Koin silloin ensimmäistä kertaa kuplan puhkeamisen ja kehityin ihmisenä. Suomessa elää vahvasti kättelykulttuuri ja uskoa siihen pidetään jatkuvasti yllä. Näin ainakin 2000 -luvun alussa, mutta en tiedä vieläkö nykyään.

Ymmärrän hyvin sen että aika kulkee omaa tahtiaan ja maailma muuttuu jatkuvasti sen mukana. Muuta vastaavaa ja yhtä selkeää kokemusta en olekkaan sittemmin kokenut. Ja siinä olen ollut etuoikeutetussa asemassa. Keski-Suomessa kasvaneena en ole ollut samanlaisessa uskonnollisessa paineessa. Toisaalta silti hyvä niin, se on antanut minulle mahdollisuuden oppia ettei kirkkokaan muodosta Suomessa yhtenäistä ryhmää vaan sävy- ja asteroja on saman katon alla useita (esim körttiläisyys eli herännäisyys on lukemani mukaan vähiten sovinnainen, körtit hyväksyvät ihmiset virheineen sellaisina kuin ovat eivätkä usko täydellisyyteen).

Olen myös saanut mahdollisuuden tarkkailla uskontoa kulttuuri- sosiaalisena ilmiönä eikä kukaan ole estellyt ei edes kyseenalaistamasta sen oppeja. Toki vapaampi on vaikuttanut myönteisempään ja vihattomaan syhtautumiseeni uskontoihin kuin niillä ihmisillä jotka ovat joutuneet kasvamaan vanhoillisella raamattuvyöhykkeellä tai fundamemtalistisessa perheessä. En silti vähättele niitä monia ongelmia jotka vahingoittavat lapsia ja joihin tarvitsisi puuttua.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Sovinnaisuus, kulttuurisena ilmiönä, on erityisen vahva Suomessa.

Tarvitsee vain hieman raapaista pintaa, niin elämän raadollisuus avautuu kaikkine ilmiöineen.

Rentous ja vapautuneisuus löydetään usein vasta päihteiden avulla.

Luterilainen vakavuus on eräs tekijä, toinen on epävarmuus omasta identiteetistä.

Suomen ruotsalaiset ovat jo vapautuneempia ja rennompia kuin me härmäläiset jurrikat.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Ruotsalaiset eivät ole sen rennompia kuin valtaenemmistö suomalaisista. Vapautuneisuuteen ei tarvitse päihteitä, ei pisaraakaan. Se mikä meitä eniten estää on omat pelkomme mutta pelot on aina voitettavissa tavalla tai toisella. Kun ei pelkää vain taivas on rajana jos enää sekään. Vastuun- ja pelkojenpakoilu on opittu tapa. Sen sijaan en oikein ymmärrä mitä yrität hakea. En tunnista sellaista yleispätevää ja kaikkivoimaa mahtia joka pakottaisi ihmiset saman vakavuuden alle. Esimerkiksi kalvinismiin verrattuna literilaisuus suorastaan ihannoi hedonismia, elämästä on otettava iloirti ja siitä tulisi nauttia. Niin ainakin ymmärrän mitä olen kirkon virallisosta opetuksista lukemut. Muutoin luterilainen kirkko on pääpiirtein hyvin maalinen ja neutraali jos katsotaan vain kokonaisuutta. Isokuva ei ole niin värikäs ja elävä kuin kirkistus sen sisälle osoittaa. Suomessa noudatettu talouspolitiikka ja moderni työmoraali on sensijaan lähtöisin anglikaanisen kirkon piiristä. Sieltä ohjeet, konsultaatio ja mallia on viime vuosikymmenet haettu.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #12

Ehkä on hyvä tunnistaa historiastamme kasvumme monimuotoisuus.

Suomalainen rotu on ollut monissa valtapuristuksissa. Vapautumisesta on kulunut oikeastaan vasta vajaa sata vuotta, joka on lyhyt aika kansakunnan elämänkaaressa.

Pelot ovat ihmisten mielen rajoitteita, joista pääsee halutessaan eroon.

Sen sijaan kasvualustamme opit ovat syvälle juurtuneita, opittuja malleja, joita noudatamme, välttyäksemme arvosteluilta.

Sovinnaisuus on eräs tapa suostua välttämään julkisen häpeän taakka.

Aihe on niin laaja, että täällä pv:ssa on vaikea mennä syvällisempään.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Tähänkin aiheeseen liittyy systeemiajattelu, koska ihminen kokee itsensä ainutlaatuiseksi egoksi tai superegoksi, jos hänen ajattelun tapansa on kehittymätön. Toisaalta hän menee massan mukana agitaattorien perässä, jos sinisilmäisesti uskoo, että autoritäärisyys kuuluu asiaan (koska muutkin menevät).

Näin syntyy porukoita ja heimoja kaikkia, että ne kiihkoilevat toisilleen ja paimentavat toisiaan ruotuun.

Olen arvioinut yliopistoja tällä silmällä yrittäessäni ottaa niihin yhteyttä. Ne ovat käsittämällä tavalla hurahtaneet tekoälyn syväoppimisen tapaan, koska kaikki muutkin sen kokevat, vaikka se on vain kapea teknologian osa, nörttien tekniikkaa, mutta silti hypetyksen ansiosta kukaan ei uskalla kertoa totuutta ääneen (paitsi allekirjoittanut).

Koko yliopistolaitos on ongelmissa putki-tyyppisen koulutuksen takia. Kaikki parhaat keksijät ovat aina olleet epäsovinnaisia. Massa on hidas, mutta kun massa lyö, tulee rumaa jälkeä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset