MirjamiParant1

Ikääntymisestä on tehty tietoinen vähättelyjärjestelmä!

Puheenvuoron -blogeja lukiessa on helppo tunnistaa kirjoittajat, joiden ns. hyväätahtova puhe, onkin  vakavinta ikäänliittyvää rasismia.

Ikääntymispuhe ei ole vain selitystä sille, että ihmiset vanhenevat, vaan ennen kaikkea sille. miten ihmisten itsemäärämisoikeudet virtuaalisesti viedään, ennen kuin on edes selvitetty, onko ihminen 'ikääntynyt' ja siten kykenemätön huolehtimaan itsestään.

Tulevien eduskuntavaalien menestyjät ovat, jotka puuttuvat ihmisten ikäluokitteluun.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Ihmiset, jotka eivät luokittele itseään ikäihmisiksi, arvotetaan pakolla.

Mitä oikeastaan tarkoittaa ikäihminen?

Onko hän 21 v. vai 78 v.

Molemmat ovat ikäihmisiä, omilla vuosillaan.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Itse käytän tuota sanaa, jos ja kun en kehtaa iäkästä ihmistä vanhukseksi nimittää. Mutta hyvähän tuo olisi, jos ikäihminen sanana määriteltäisiin. Ja oikein viimeisen päälle.

Jos mietin ystäväpiiriäni, niin aika moni heistä on 70 täyttänyt. Ei taitais sakki riemastua, jos seuraavan kerran tavatessa pamauttaisin, jotta: Moikka Vanhus! Voi olla, että joku jopa loukkaantuisi.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Ongelma onkin, että ihmisiä on tarve luokitella!

Vanhuuseläkettä hakevat eivät ole vanhuksia, mutta jo eläkeiän määrityksiin on sisällytetty ikämääre, joka on luokitteleva.

Meillä on vallassaolevia, jotka ovat ohittaneet 70 -kymmenen ikärajan. Heistä ei puhuta ikääntyneinä tai vanhuksina.

Edellytän, että normisto, jolla ihmisiä luokitellaan ikämääreisesti, puretaan.

Olkoon jokaisella oikeus itsensä tuntevan, vapaan kansalaisen, olemaan ikään luokittelematon ihminen.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Näkisin taustalla olevan myös sitä, että tosiasiallinen vanhuuden mukanaan tuoma fyysinen, ja joskus myös henkinen, rapistuminen pyritään kaunistelemaan.
Sitten saattaa olla sellainen teknologian ja yhteiskunnan muidenkin osien nopea muutostempo, ettei vanhusta enää pidetä viisauden lähteen tai vertauskuva. Kokemusta on toki karttunut, mutta vanhentuneesta teknologiasta, menneestä maailmasta. Arvostetusta vanhus-nimityksestäkin on tullut ala-arvoinen tai siksi epäilty.
Pyritin ajoittain tituleeraaman itseäni vanhukseksi. Jos kaikki minua vanhemmat tekisivät samoin, nimittely saattaisi korjaantua.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

"Pyritin ajoittain tituleeraaman itseäni vanhukseksi...".
Mistä lähtien saa käyttää nimitystä "vanhus" ? Onko se helposti määritettävä ikäraja vai joku muu ?

Jokohan itse saisin luvan...

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Jokaisen on se varmaan itse päätettävä?
Olikohan se jossain pohojanmaalla päin, missä vanhempia nimitellään vanhuksiksi? Siinä silloin voi alle viiskymppinenkin päästä arvojoukkoon. Muutoin kyllä pitäisi alle 50-vuotiasta epäuskottavan vanhuksena, näin siis omana rajauksenani.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Risto, muistan, että entisinä aikoina 50 -vuotta täyttävä sai lahjaksi kepin tai keinutuolin.

Nykyiset viisikymppiset ovat vielä nuoria, meneviä ja toiminnallisia.

Näin ajat muuttuvat ja me ajan mukana!

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Mirjami, olen lukenut usein blogejasi ja olen niitä mielessäni usein suositellut, vaikka en olekaan käynyt painamassa suosittelen-nappia.

Valitettavasti nyt en ole kanssasi samaa mieltä: Minusta ikäluokittelu on myös ikävää, mutta enemmän kuin se on ikävää, niin se on tarpeellista. Tarpeellista siksi, että asioita voidaan tehokkaasti parantaa ikäihmisten hyväksi.

Samoin tulee tehdä esim. lasten, nuorten, vammaisten ja muistisairaiden kohdalla. Kaikki em. ryhmät tarvitsevat erityistä suojaa valtiolta - siis meiltä kaikilta.

Mukavaa päivän jatkoa kaiken ikäisille - tasapuolisesti! :)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kirsi, kiitos palautteestasi ja linkistä!

Toki virkapäätösten laadinnassa, ihmisiä joudutaan luokittelemaan, rahanjaon selkeyttämiseksi.

Olin työssäollessani useissa seminaareissa, joissa painotettiin 'uhkana' suurten ikäluokkien tuloa eläkeikään. Sama tautologia alkoi ärsyttää.

Olen usein sanoissani kärjistävä ja syystäkin.

Suuret ikäluokat eivät ole olleet lainkaan uhka, vaan mahdollisuus. Useat meistä ovat jatkaneet eläkkeellejoutumisen jälkeen työssä, vaikka samaan aikaan on pelätty verojenkeruun alenemaa ja eläkkeiden maksuvastuun kärsimystä työssäoleville.

Kansallinen taloudenhoito on pitkälti kulloinkin vastuussa olevalla hallituksella.

Hallitukset vaihtuvat neljän vuoden välein - aikajänne on lyhytnäköinen monessakin suhteessa.

Esim. nykyhallitus on Sipilän johdolla pyrkinyt runnomaan uusia rakenne- ja taloudellisia järjestelmiä (mm. toimeentulotuen maksatuksen siirto kunnilta Kelalle), niissä usein hätäisesti, monet perustuslain vastaisesti ja aikajänteen lyhyyden pelossa jopa tunaroiden.

Yhdysvalloissa senaatin puhemieheksi valittiin 78 -vuotias nainen, jonka asema on presidentin ja varapresidentin jälkeen kaikkein korkein.

Ikä ei ole pelkästään raihnaistumista, sillä olemme yksilöitä, joilla äly ja keho toimivat eri tahtiin. Eli, Suomessa pakataan yhteen ja samaan laariin kaikki tietyn iän omaavat henkilöt.

Siksi, kirjallisessa ja autenttisessa puheessa, on hyvä välttää iän ylikorostamista ainoastaan taloudellisilla kriteereillä.

Sen sijaan, tulisi ylläpitää iän mukanaan tuomaa tietotaitoa, varmuutta ja turvaa.

Mieluiten postitiivisia puolia korostamalla saadaan yhteiskuntaan arvoja, jotka helposti jäävät negaatioiden jalkoihin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset