MirjamiParant1

Isovanhemmat - käyttämätön reservi lapsiperheiden tukena

Väestöennusteen mukaan syntyvyyden alenemaa ihmetellään ja kummastellaan.

Painopistettä ladataan veronmaksun kantokykyyn, käsien hoivaajina puuttumiseen ja vieläpä ikäihmisten haittalliseen lisääntymiskohorttiin.

Kaikki edellä mainitut seikat ovat luonnollisesti seurausta hallitusten lapsivihamielisyydestä.

Toki, kaikki puolueet rakastavat lapsia ja silittelevät heidän hiuksiaan markkinahumuissa, mutta päätösten aikaan, ajattelevat vain rahaa, kustannuksia ja kuntien taloudellista kantokykyä.

Kun todellisuus iskee silmille, eikä keinoja ei ole pohdittu aiemmin, hätääntyneet äänet pärähtävät selittelyyn ja omien puolueiden oikeiksi tekemien lakien puolustamiseen.

- - -

Rahaa on mahdollista budjetoida lasten synnytyspalkkioihin. Rahaa on mahdollista budjetoida isovanhempien asumisoloihin. Rahalla voidaan myös subventoida pienten elämänalun kuluja.

- - -

Laskennallisesti, lasten synnyttäminen on kallis investointi. Samalla se on kuitenkin investointi yhteiskunnan turvaksi.

Tämän ymmärtäminen on ollut ilmeisen ongelmallinen.

Toivottavasti, ongelman sisäinen ymmärrys alkaa vihdoin avautua. Myös päättäjille ja niiksi aikoville!

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Martti Nurmi

Se on momimutkainen juttu tuo isovanhempien merkitys. Paitsi, että ne ovat olemassa silloin, kun nuoret ei pärjää, niistä voi olla yllättävän paljon muutakin riemua. Kaikkea ei voi yhteiskunta tueksi tuottaa. Semmoisiakin lastenlapsia vielä on, joille se mummo tai ukki on tärkeä. Se isovanhempi ei ole uhka yhteiskunnan tarjoamille tukijärjestelmille -eikä ylikansallisille tukiseteleille.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Matti, kiitos palautteestasi!

Silloin, kun yhteiskunnassa alkaa olla hätä syntyvyyden alenemasta, kaikki keinot on otettava käyttöön.

Isovanhemmat ovat suunnaton voimavara.

Nykyisin useimpien vanhemmat asuvat lähellä lapsiaan.

Toisin oli omassa nuoruudessani, jolloin välimatkat saattoivat olla useita satoja kilometrejä.

Ei tullut mieleenkään, että olisi heitä pyytänyt avuksi. Mutta, silloin ei ollut myöskään huolta syntyvyydestä.

Martti Nurmi

Se on muuten Martti, mutta kiitoksia!

Ei se ole ollut ylevää, tämänkään yhteiskuntavaiheen seuraaminen. Saattelin aikanaan hautaan isäni ja lopulta äitini ja siinä yhteiskunta näyttää, mitä se arvostaa. No, se on asia erikseen.

Isovanhemman rooli on kumminkin lopulta kiitollinen. Niin kauan, kun taitetut indeksit ei ole ajanut isovanhempiakin lastensa syöttiläiksi, nämä nykyhetkessä voivat vielä lapsiaan ja lapsenlapsiaan tukea. Vuorovaikutussuhde on muutakin kuin taloudellista. Kaikkea ei yhteiskunnalle voi ulkoistaa eikä ole syytäkään.
Kaikilla ei kumminkaan isovanhempia enää ole. Siksi, jos lapset nähdään kansakunnan rikkautena, nuorisoa ei pitäisi ajaa kohtuuttomuuksiin. Isovanhempien ja lastenlasten suhteessa on kumminkin kysymys rahassa mittaamattomasta rikkaudesta, niin osapuolten, kuin myös yhteiskunnan kannalta. Ikiaikaisista arvoista kannattaa niidenkin lueskella, jotka eivät sitä vaihetta elä.

Toki, jos isovanhemmuutta, siis sellaista, joka on läsnäolevaa, haluaa yhteiskunta tukea ja sille tuelle on tarvetta, kannatan moista.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #3

No, johan, Marttihan Sinä! Sorry!

Minulla on neljä lastenlasta. Vanhin pian armeijasta vapautumassa. Hieno poika, jota olen hoivannut aikanaan tarinoita kertoen, laulaen ja matkustellen. Ensimmäisen matkamme teimme yhdessä Irlannista Suomeen, poika oli tuolloin parin vuoden ikäinen.
Lukiolaista kuskasin usein töitteni salliessa koulusta kotiin. Yhteys on ollut arvokas ja kantaa pitkälle.

Toinen jälkipolvi on vielä nuorta. Nuoremman tyttäreni lapsia olen myös hoivannut mahdollisuuksieni mukaan. Yhteys heidän kanssaan on mahtava. Mummin syli on heille tärkeä. Saan whatsappiini heiltä usein viestejä ja sydämiä.

Mutta, tämä nuorin, 1 v. tarvitsee vielä pitkään hoivaa, jonka vien hänelle äitinsä opintojen valmistumiseksi ja muutenkin.

Kritiikkini kohdistuu siihen, että elämäntilanteiden kuuleminen ei tunnu olevan tärkeää, kun kyse on kuitenkin suurista arvoista.

Asunnon saaminen kaupungin alueelta, olisi säästänyt luontoa turhilta ajoilta, olisi säästänyt perheen taloutta, jotka nyt maksavat bensakuluni, olisi mahdollistanut enemmän yhteistä aikaa lasteni ja lastenlasteni kanssa.

Kiitos Vantaan kaupunki, joka ei kuunnellut!

Kiitos Sipoo, joka on ottanut minut sydämellisesti vastaan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Isovanhemmat asuvat nykyään usein eri paikkakunnilla, minäkin menen vain silloin harvoin kun molemmilla vanhemmilla on samaan aikaan työeste eivätkä pääse hakemaan pojanpoikaa eskarista.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Seija, näinhän se on! Itse asuin Vantaalla, lähellä lapsiani, mutta asumiskulut nousivat liian suuriksi.

Kyllä isovanhempia tarvitaan, ei vain lastenlasten pikahoitoihin, vaan myös henkisenä tukena. En tyrkytä mitään, otan vain vastaan sen, mitä kysytään. Ja se toimii.

Isommat tytöt (10 v. ja 8 v.) kaipaavat usein mummilaan. Nytkin sain watsappiini ison rivin hymynaamoja, ja joooo -huudon, kun ehdotin, että voivat tulla ensi viikonloppuna yöksi. Tänä viikonloppuna juhlitaan nuorimman yksivuotissynttäreitä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Sos.terv. ministeri Saarikko on todennut, että myös isovanhempien apu on ollut tarpeen.

Tätä pitäisi rummuttaa enemmän, sillä yhteiskunta myös hyötyisi paljolti siitä, että hyvinvoivat isovanhemmat saisivat osansa jaettavasta kakusta jälkipolviensa tukena.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset