MirjamiParant1

Isät ja tyttäret - parasta kiintymyssuhdetta!

Isiä juhlitaan tulevana sunnuntaina. Isien rooli lasten kasvattajana on vahva ja tunnerikas.

Synnyin perheemme viidentenä. Sitä ennen poikia oli kolme ja yksi tyttö. Tyttö syntyi heti jatkosodan jälkeen.

Minä, Pariisin rauhansopimusvuonna.

Syytä en tiedä, mutta olin 'isän poika'!

Isääni en päästänyt näkyvistäni, jos suinkin onnistuin pääsemään hänen syliinsä. Isäni ottikin minut usein mukaansa, lähtiessään hakemaan tavaraa kauppaansa.

Isä on ollut minulle sekä rakkaus että auktoriteetti. Nuoruusiässä jopa varoin hänen kohtaamistaan.

Uskonnollisuutensa isäni omaksui omalta isältään. Samaa uskonnollisuutta hän yritti istuttaa meihin lapsiin, huonolla menestyksellä tosin.

- - -

Muutossa löytyy paljon menneisyyttä. Aikoja, joihin ei ole ehtinyt tai rohjennut koskea.

Muutossani löysin isäni minulle jättämän kirjekuoren, jonka kannessa luki: Mirjamin papereita.

Nyt uskalsin tutustua papereihin, joiden joukossa oli rippikoulutodistukseni, hakemukseni Savonlinnan opettajaseminaariin ja entisten opettajieni suosituskirjeitä.

- - -

Isäni, haavoittunut sotaveteraani, kuoli  91 -vuotiaana lokakuun 5. pvä,  v. 2005. Kirjoitin hänelle muistokirjoituksen Päivämieheen, vanhoillislestadiolaisten lehteen. Isäni oli koko ikänsä uskovainen isänsä seuraajana.

- - -

Isän paikka on aina tytölle merkittävä. Isät uskaltavat rohkaista tyttäriään elämässään uusiin haasteisiin. Isien aika on tärkeä tuki heikkoina hetkinä, jolloin maailmat luhistuvat ja pimeä yö sulkee ovet.

- - -

Jälkipolvi;  olen hoitanut vuoden ikäistä tyttöä, lapsenlastani muutaman tunnin. Isä saapuu kotiin suurena ja ihmeellisenä. Pieni tyttö, joka on juuri oppinut kävelemään, lähtee kohti isää. Isän ääni saa hänessä ilon ja voiman.

Tyttö tuntee isän ja heidän yhteisen kohtaamisen. He ovat lähdössä isä-lapsi -tapaamiseen, jossa lauletaan ja ollaan läsnä.

- - -

Itse, sytytän sunnuntaina kynttilän isälleni, rakkaalleni!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Isät ovat aarteita, joiden etsiminen saattaa viedä loppuelämän.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Mulla faija oli ihana ja aikaansaava mies.
Isä opetti kuinka naisia kohdellaan.
Isälle oli tärkeä juttu tasa-arvo.

Hän oli syntynyt -35.
Isälle oli tärkeä opettaa myös että nainen pystyy samaan kuin mieskin.

Isä kuoli jo -87. Jäi suunnaton ikävä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Taru, menetit isäsi melko varhain. Luen tekstistäsi, että kuollessaan hän oli vasta 52 -vuotias.

On mahtavaa, miten isäsi muisto elää vahvana positiivisten arvojen kautta.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Tästä aiheesta tuli mieleen tubettaja Peter McKinnonin kuukausi sitten julkaisema video pienelle tyttärelleen – "Hänelle". Sopii isänpäivänä kaikkien pienten tyttöjen isille. Itselläni on juuri samanikäinen tyttö ja kuvastaa hyvin omia tuntemuksia. Tänään hän juoksi heti ovella vastaan ja halusi halata. Myöhemmin unissaan sanoi hartaasti: "Minä tykkään isistä."

On aina kiva kuulla olevansa tärkeä lapselle, mutta se ei oikeasti ole tärkeää. Lapsen pärjääminen elämässä on tärkeintä. Ehkä tärkeintä on se mikä antaa elämälle merkityksen – oppia ymmärtämään elämää, maailmankaikkeutta ja muuta sellaista. Näistä elämää on vaikea ymmärtää ilman lapsia.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Marko, mahtavaa kuulla pikku tyttäresi voimia antavasta läsnäolosta.

Oma isäni osoitti tunteitaan mm. huolenpidolla silloin , kun hän jaksoi ja kykeni olemaan läsnä. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten hänen sodassa (4 v.) kokemansa vaikuttivat mielialoihin ja paikkaansa perheessä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset