Kun raha kukkarosta loppuu – mitä tapahtuu!
Kun raha loppuu kukkarosta, vaihtoehtoja on vähän.
Vuokra on maksettu. Sähköt on maksettu. Vesi on maksettu.
On seinät, on lämpö, on vettä!
Eikö se riitä.
Pitäisihän ihmisen olla tyytytyväinen, koska monilla maailmassa ei ole asuntoa eikä vettä.
Suomessa eletään seinien, lämmön ja veden varassa.
Ruokaan ei jää rahaa.
Lääkkeisiin ei jää rahaa.
Luottoa ei saa.
Eräänä aamuna nälkä on jo ylivoimainen.
On lähdettävä etsimään ruokaa.
Mies etsii roskikset – pulloja. Niillä saa vaihtarina leivän. Nainen etsii roskikset, jämäruokia!
Viikonloppuisin, tyhjiä tölkkejä löytyy eniten. Niillä voi ostaa alennetun jauhelihan ja makaronit. Yht. 3 euroa.
– – – –
Kun pääosa tulosta menee asumiseen, sähköön ja veteen, jäljellä on vain jäteruuan etsintä.
Ruoka, jota kaupoissa on paljon, on pienituloiselle valovuosien päässä.
– – – –
Hengissäpysyminen lienee meissä voima, joka on kuolemaakin vahvempi.
Sitä kohti oikeuksistamme taistellen.
”Kun raha kukkarosta loppuu – mitä tapahtuu!”
Kerron yhden esimerkin.
Tutun vanhuksen kiinteistövero oli kahden kuukauden eläke ja elääkin piti.
Mummo myi talonsa ja jakoi rahat lapsille. Sitten vanhainkotiin Mäntsälän kunnan maksettavaksi.
Mummoa harmittaa, mutta ei ollut varaa asua papan rakentamassa talossa.
Ilmoita asiaton viesti
Eläke varmaan pieni, mutta kyllä sen kunta ottaa kun vanhainkotiin menee….ei siellä ihan ilmaiseksi majailla. Mitä suurempi eläke, sitä suuremman osan siitä kunta lohkaisee. Siksi suurempaa eläkettä saava elättää vielä vanhainkodissakin sitä pienempää eläkettä saavaa. Tämä mitä sanon on totta…
Ilmoita asiaton viesti
#2 Seppo, en tunne noita kuntien palveluja, mutta tottahan on maksettava asumisestaan ja ruuastaan. On aivan eri asia, miten palvelujen maksut suhteutuvat asukkaiden tuloihin.
Nyt, blogissani kyse ei ole vanhusten asumispalveluista, vaan aikuisväestön selviytymisestä, nykyisen kaltaisessa ylihinnoitetussa asumiskurjuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi mummo sai kiinteistönsä myydyksi, mutta miksi hän jakoi rahat lapsilleen.
Olisi elänyt vielä laadukasta elämää rahoillaan.
Luulen, että kyse oli syyllisyydestä! On jätettävä perintöä lapsilleen, jotka aina eivät edes ole sitä ansainneet.
Jos yhteiskunta joutuu maksajaksi, niin eihän se noin voi mennä.
Ilmoita asiaton viesti
#3
Pappa oli kuollut ja lapsille lakisääteiset.
Sitten mummo antoi lapsille loputkin, koska ne olisi menneet vanhainkodille ja siten kunnalle, joka oli ahne ja kurjuuden aiheuttaja.
Ilmoita asiaton viesti
#5 Suomessa on paljon kummallisia käytänteitä, joista kukaan ei saa selvää.
Puhutaan lakisääteisistä palveluista, mutta ilmeisesti lakeja tulkitaan kunnissa mielivaltaisesti.
Kunnat mieluusti ottavat vanhusten rahat, jos ne ovat kuntapalvelujen käytettäviksi annettu.
Kuka näitäkin valvoo?
Ilmoita asiaton viesti
#6
Julkinen sektori valvoo itse itseään ja neuvottelee itsensä kanssa palkat ja etunsa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset ovat hyvin tunnollisia laskun maksajia. Sen sijaan, että jätettäisiin rahaa tilille päivittäisen arjen tarpeisiin maksetaan kaikki laskut pois, mihin rahat suinkin riittävät.
Kaikkein ikävin tilanne on kuitenkin se, ettei rahaa ole kuin kymmenissä senteissä laskettava summa, vaikka tärkeimmät laskut olisivatkin maksettu. Suositeltavampaa on lykätä laskujen maksamista paremman kassavirran hallinnoimiseksi ja ruinata maksuaikaa puhelinyhtiöltä, sähkölaitokselta, vakuutusyhtiöltä j.n.e. Kyseessä ovat suuret yhtiöt, joissa ei yhtä Matti Meikäläistä tunneta eikä noteerata eikä moisesta lykkäämisestä mitään julkista häpeää saa osakseen.
Ilmoita asiaton viesti
#7
Kyllä sieltä tulee heti viivästysmaksut ja korot. Lopulta katkeaa yhteys verkkoon.
Sen uudelleen kytkeminen on napin painallus ja maksaa useita satoja euroja.
Ilmoita asiaton viesti
#9 Todellisuus on juuri noin! Suomessa laskun viivemaksu on 5 euroa. Aina on mahdollista sopia laskun maksusta eräpäivän jälkeen, mutta se ei estä yliaikakorkojen tai viivemaksujen lisäystä.
Mihin tuo 5 euron viivemaksu perustuu? Se on ’mummonmarkoissa’ n.30 mk, joka pienituloisen kukkaroon poraa ison reiän.
Ilmoita asiaton viesti
#7 Lisäajan ruinaamisella lienee kuitenkin se haittapuoli, että uudet laskut lähestyvät, eikä kassavirtaa ehdi kerääntyä, jos tulot ovat stabiilit.
Miinukselle elämä väkisinkin menee.
Ilmoita asiaton viesti
Tietysti se menee aikamoiseksi luovimiseksi ja tärkeimmästä päästä on pakko sopia asioista, mutta ennen kuin ”tuhlaa” jokaisen euronsa laskuihin kannattaa yrittää sitä maksuaikaa saada. Mieluummin kuin turvautua pikavippeihin.
Ilmoita asiaton viesti
#12
Moni on valinnut Rengonkeinun, kun rahat on loppu.
Fixu rötöstelisi ja pääsisi valtion hoiviin. Siellä on täysi ylläpito.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta mitenkäs jos kyseessä on yksinhuoltaja perheenäiti, niin sanoisiko hän lapsilleen, että äiti lähtee nyt lihapatojen ääreen, pitäkää huolta itsestänne?
Ilmoita asiaton viesti
#13
>…..Rengonkeinun…..
ooo
Pekka jakaa hengenravintoakin ….. piti oikein katsoa mitä sana tarkoittaa ….. ei tavallinen napinpainaja tällaisista tiedä ….. hirsipuuhan se.
https://yle.fi/uutiset/3-5078088
Ilmoita asiaton viesti
#15
Kävin joskus Kalliossa asuessa Pelastusarmeijan ruokalassa syömässä, enemmänkin kyllä siksi että tietäisin mistä kirjoitan.
Ei se ilmaista ollut, mutta ei paljoa maksanutkaan. Kysyin luvan, selvisi että syömään sai mennä kuka tahansa.
Netistä löytyy ainakin tällaista, jos tosissaan ollaan.
Suhdettani ylpeyteen kyllä jouduin miettimään ennen ovesta astumista.
http://halparuoka.fi./
https://vvary.fi/haluatko-apua/opas-nalkaiselle/
Ilmoita asiaton viesti
Minun piti kauan aikaa sitten ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassa ollessani viedä eräs ruotsalainen asiakas (oli harmaahapsinen aristokraattinen herrasmies) lounaalle Helsingissä. Sellaisissa tapauksissa veimme usein Königiin.
Kun kävelimme Mikonkatua myöten ohitimme erään kansanruokalan, joka siellä siihen aikaan oli. Muistaakseni paikan nimi oli vain ”RUOKALA” ja siellä jonotettiin kassalle, jota ennen muovilautasiin jokainen sai poimia vitriinistä pöperönsä. Yleisö oli karvahattutasoa, ei ehkä aivan liekkihotellitasoa kuitenkaan, mutta ei paljon puuttunutkaan.
Ohittaessamme paikan vieraani katsoi ikkunasta sisään ja sanoi: ”Kan vi inte gå dit?”
Yritin selittää, että se ei ole oikein meitä varten ja olemme matkalla toiseen ravintolaan, mutta hän vain halusi mennä sinne. No, asiakas kun oli, niin pakkohan niin oli tehdä. Ruokaillessamme hernekeittoa ja piimää sankoin joukoin kansoitetussa meluisessa salissa hän sanoi minulle, että hän on matkustellut koko ikänsä ja istunut aivan tarpeeksi kristallikruunujen alla. Hän haluaa nähdä joka paikassa jotain aitoa.
Ei ollut ongelma minulle, ennen kuin vein laskun pomolleni. ”JUMALAUTA! Veitkö sinä hänet sinne!!!”
Ilmoita asiaton viesti
#17 ”Ei ollut ongelma minulle, ennen kuin vein laskun pomolleni. ”JUMALAUTA! Veitkö sinä hänet sinne!!!”
Mahtavaa, Juha! Pisteet Sinulle!
Tästä huomaa, miten kansankuppilat viehättävät kristallikruunujen alla istuneita. Onhan se eksoottista ja samalla saa tuntuman myös siihen kansanosaan, joka edustaa ’taviksia’!
Seitsemänkymmentäluvun lopulla saimme vieraita Ranskasta, jotka halusivat ehdottomasti juoda kahvinsa Linja-autoaseman baarissa, jossa sai soittaa jukeboxia ja kokea aitoa suomalaista kansanomaisuutta. Sitä kun ei noissa herraskartanoissa ole. Siellä näytellään sivistynyttä moukkamaisuuteen asti.
Ilmoita asiaton viesti
Sissin isä viihtyi kansan parissa vuoriston oluttuvissa.
Ilmoita asiaton viesti
#16 ”Suhdettani ylpeyteen kyllä jouduin miettimään ennen ovesta astumista.”
Samaa häveliäisyyttä kuin panttilainaamoon mennessä – pitää katsoa ympärilleen, näkeekö kukaan:)
Köyhyyteen liittyy edelleen häpeää. On tämä yhteiskunta kova, ei muuta voi sanoa!
Ilmoita asiaton viesti
#13 ”Moni on valinnut Rengonkeinun, kun rahat on loppu.”
Valitettavasti tuon keinon käyttämistä kuulen usein. Vastaukseni on, että se ei ole vaihtoehto. Mietitäänpäs hetkinen, miten muutoksen tielle päästäisiin.
Ilmoita asiaton viesti