MirjamiParant1

Suomalaiskansallinen häpeä elää ja etsii yhä piiloutumistaan!

Kansamme historiassa, sata vuotta sitten, kansalaisemme kokivat ennennäkemätöntä kauhua.

Sisällissota, jossa ihmisten viha ja kyvyttömyys tunnistaa, kenet on saatettava hengiltä, katosi kuin hetken puhuri.

Vihasta nousi vastakkainasettelu, joka antoi mahdollisuuden teloittaa vastapuolen kansalaisia.

Teloittajat eivät päässeet vihastaan vielä silloinkaan, kun punavankeja internoitiin Tammisaareen. 

Kirjailija Sirpa Kähkösen kertomana on hyvä tiedostaa, että suomalaiset vallassaolijat, ovat toteuttaneet samaa julmuutta vankeihinsa kuin saksalaiset juutalaisiin keskitysleireillään.

Nälkään menehtyneistä vangeista ei ole kerrottu koulujen historiassa. Ei ole myöskään kerrottu siitä, miten suurta ikäluokkaa kasvattaneiden vanhemmat olivat itse tuon sodan uhreja.

Eräs heistä oli äitini, joka 1 -vuotiaana jäi orvoksi isästään. Isästään, joka teloitettiin 29 -vuotiaana. Isästään, joka halusi tyttärelleen hyvän tulevaisuuden.

Vaikka lapsuusperheessämme isoisäni kuolemasta ei koskaan puhuttu, jäi minulle mielikuva, että jostain haluttiin vaieta.

Vaikeneminen saattoi tarjota tilaa meille, jotka aloimme selvittää, mistä oli kyse. Lapsena, kotimme seinällä oli äitini vanhempien hääkuva.

Muistan, miten äitini usein ilmaisi tunteensa todeten, miten komea isä hänellä oli.

Äitini äiti oli mielenkiintoinen. Hän, hampaattomalla suullaan, lauloi ja pienellä kehollaan tanssi. Olihan hän itsekin ollut teloitettavien joukossa, mutta yksi valkoinen 'tuomari' armahti, sillä naiselle olisi jäänyt 1 -vuotias orvoksi.

Tuo yksivuotias, oli tuleva äitini.

- - - - 

Sisällissodan arvokeskustelusta kertoo parhaiten käynnissä oleva, Sisällissodan 100 -vuotisuuden hiljainen pyhyys.

On varottava vastakkainasettelua.

On varottava puhetta, joka viestisi vihaa. On oikeastaan oltava näkymätön, kuulumaton ja mielellään myös hajuton.

Äitini isä, Oskari, saa lopulta lastenlastenlastensa kunnioituksen joukkohaudallaan, jonne kokoonnumme 24.2. muistamaan hienoa ihmistä, jonka kohtalona oli poliittinen teloitus.

Teloitus, joka ei perustunut muuhun, kuin ammattiyhdistysliikkeessä aktiivisuuteen.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Olemme nyt tilanteessa, jonka lähtökohdat muistuttavat sadanvuoden takaista.

Varottaisin maamme hallitusta tiellään, jonka ovat valinneet.

Käyttäjän JukkaSalakari kuva
Jukka Salakari

Kuitenkin näyttää siltä että vielä nykyisinkin näistä sadan vuoden takaisista tapahtumista pyrkivät jotkut kieltämään kaiken puhumisen. Historia pääsee toistamaan itseään edelleenkin kovin helposti.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#2 Vain puhumalla vaikeistakin kohtaloista, päästään eteenpäin.

<<

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll Vastaus kommenttiin #3

#3

Niin ...... yksi vaihtoehto olisi se että alkaisimme juhlia sitä, että olemme kyenneet elämään sata vuotaa ilman sisällissotaa.

''''''''

Älykkäät kysyvät, tuliko muna vai kana ensin? Viisaat vastaavat, se ei ole tärkeää, vaan se mitä tulee seuraavaksi.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Vastakkainasettelun aloittivat punaiset vieraan vallan, Neuvosto-Venäjän tuella, asein ja sotilain, yritttäessään kaapata vallan ja kumota laillisen yhteiskuntajärjestyksen. Tämä tulee muistaa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kyllähän tuon "laillisen yhteiskuntajärjestyksen" asema nyt on vähän niin ja näin. Ihan aluksi kannattaisi selventää itselleen (ilman värilaseja), seuraavat asiat; Suomen senaatti, valtalaki, vaalit 1917, tynkäeduskunta, rauhansopimus/valtiosopimus Suomi - Saksa...jne.
Mitä sitten tulee syyllisyyteen, en ainakaan minä osaa tulkita yhtä ainoata totuutta. Äsken sain luettua tuoretta historiantutkimusta; Sisällissota 1918 pikkujättiläinen. 500-sivuinen historian tutkimus ja hyvin monipuolisesti dokumentoitu ja toimitettu, Herätti aivan uusia ajatuskuvioita, ei kuitenkaan, ei punaisten eikä edes valkoisten syyllisyyttä sodan aloittamiseen.
Molemmin puolin tehtiin epäinhimillisiä raakuuksia, laittomuuksia jne mutta sodan "voittajan" (onkohan sodassa koskaan voittajaa), sen ajan historiankirjoitukset kyllä aika pitkälti, jos en ihan kyseenalaista, kuitenkaan en sellaisenaan niele.
Olisikohan ollut toisin jos punaiset olisivat voittaneet, tuskin. Sota on aina kansakunnan suuri onnettomuus ja se muuttaa ihmisen ajatuksia ja toimia perusteellisesti, jos on muuttaakseen.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Kyllä se nyt vaan oli ihan vaaleilla valittu laillinen hallitus ja tätä yritettiin kaataa vieraan vallan avustuksella Venäjän vallankumouksen esimerkkiä noudattaen. Hyväksytkö sitten vallankumoushallituksen?

Hallitus yritti vahvistaa valtiollista järjestysvaltaa, mikä oli yksi edellytys Venäjän sotaväen maasta poistamiselle. Eduskunta myönsi 12.1.1918 tähän – lujan järjestysvallan perustamiseen – valtuudet.

Vallankumoushalu johti 27.-28.1. vallankaappaukseen. Kaappaukseen ryhdyttiin pitemmittä valmisteluitta, koska senaatin aseellinen voima oli lisääntymässä.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Aika pelkistetty kysymys; hyväksynkö vallankumoukses? En tietenkään, selvinnee kommentistanikin.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"On varottava puhetta, joka viestisi vihaa. On oikeastaan oltava näkymätön, kuulumaton ja mielellään myös hajuton."

Punaiset kapinoitsijat saatiin hiljaisiksi tappamalla, mutta lahtarihenki elää yhä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset