Lapset ensin – unohdettu kansaosa!
Suomi elää vuoden 2008 jälkeistä lama-aikaa.
Aikaa, joka on tehnyt tuhoa kansalaistemme keskuudessa. Hajottanut perheitä. Velkaannuttanut perheitä. Velkaannuttanut nuoria. Velkaannuttanut ikäihmisiä.
Suomen Asiakastieto Oy on pankkien ylläpitämä valvontakomissio, joka kirjaa jokaisen virhemenettelyn. Jokaisen, että velkaa myöntäneet saisivat omansa takaisin, omansa, monien suurten prosenttien turvin.
Vaikka vuosia on jo mennyt, kymmenen, mikään ei ole muuttunut.
Näennäishyvinvointi on vielä hengissä, joskin toreissaan. Näennäishyvinvoinnin nimissä demarit ja vasemmistoliitto vielä huutelevat omiaan, saamatta vastakaikua.
Kansa kärsii ja johtajat elävät kuin miljonäärit, välittämättä.
Pahinta oli, kun tänään sain viestin, miten pienen koululaisen kengät ovat käyneet pieniksi. Miten varpaat pyrkivät jo kengistä ulos. On kylmä. On lunta ja on pakkanen.
MITEN RAHARIKKAAT NUKKUVAT YÖNSÄ?
LAPSI PALELEE.
Valtio kustantaa ja toiveiden tynnyrin toteumana kansan varoja käytetään häpeämättä suuryritysten ylläpitämiseen, ison rahan hyvinvointiin ja edelleen pääomaveron nollatoleranssiin.
Kansaedustajat, ministerit ja heidän esikuntansa, suvereenisti käyttävät valtion rahaa = verorahojamme, omiin, tekaistuisinkin matkoihin, joissa ns. opitaan erilaisten kulttuurien tapaa toimia.
Seurakunnat ovat tästä myös esimerkki ulkokullaisuudesta. Puhutaan, mutta teot ovat toisaalla.
Pieni tyttö tai poika, jonka kengät olivat käyneet pieniksi, herätti yhden aikuisen, joka järjesti kansalaiskeräyksen Kangasalla.
Miksi?
Tietoisuuteen tulo avaa kansan karttuisan käden.
Mitä, jos kukaan ei välittäisi, ei huomaisi, eikä ryhtyisi toimiin, miten tuon lapsen varpaille olisi käynyt, hyvinvointisuomalaisessa pakkasessa.
Niin, miten?
Ilmoita asiaton viesti
Elämässä tulee vastaan se totuus, joka on tuossa lähellä minuakin monen eri paikan voimin. Second Hand on yksi yritys, hyvä sellainen, auttaa vähavaraisia. Minä en ole vielä joutunut sellaiseen turvautumaan. Olen vielä hyvässä asemassa, mutta koskaan ei tiedä kuinka kauan laulattaa. Seuraavassa vaiheessa voi jo itkettää, sellaista on vain elämä. Toista ei juuri lohduta, jos minulla menee hyvin, mutta kaikkien ei saa romahtaa elintasokuiluun. Se on sitten loppu lopullisesti loputtomassa taistelussa elämän ja kuoleman kanssa. Vielä en ole unohtanut rukoilla Jumalaa ja kiittää että tässä olen, olematta esimerkki, en edes esimerkillinen. Niin merkillistä on kaikki tänään ympärillä, että en vain voi sietää näkemääni ylistyslauluna elämälle. Lasten olisi saatava elää, mutta se ei onnistu, jos vanhemmilla on liian vaikeata tässä päivässä.
Ilmoita asiaton viesti
#2 Ilkka, kiitos palautteestasi!
Muutokset oman elämäntilanteissa saattavat mullistaa talouden. Monille näin on käynyt. Perheet, jotka uskoivat tulevaan, putosivatkin kuiluun, kun palkkatulo päättyi ja työttömyys alkoi.
Nuo lasten kengät ja vaatteet, lienevät perheiden säästöjen ensimmäiset. Kunhan saadaan ruokaa. Samaan aikaan masennus hiipii ja vaurioittaa mieliä.
Useimmiten, perheet sinnittelevät jaksamisensa rajoilla. Kunnes ei enää kyetä tunnistamaan, miten lasten elintila kapenee, vaatteet käyvät pieniksi. Lapset vaikenevat, koulussa kiusataan ja lopulta kamelin selkä katkeaa.
Ilmoita asiaton viesti
Talous on se ykkösasia, että voisi edes kuvitella rakentavansa kestävän huomisen itselleen ja usein myös perheelleen. Elämässä vain on niin monenlaista seikkailua ja seikkailijaa, että ei uskoisi millaisia ne kaikki vivahteet oikein voivat olla. Ihmisillä pitäisi olla oikealla tavalla tasapainossa niin saaminen kuin antaminen, mutta maailman Rolls Royce tyhjänpäiväisyys vie pohjan laadukkaalta rakentamiselta. Törmäsin taas yhdessä tämän päivän Uusi Suomi blogeista siihen kuinka vakavalla aiheella toiset voivat leikkiä, jopa ivata niitä, jotka kärsivät. Yksi mies kirjoitti siitä, että ”kuinka te kehtaatte ajatella noin”. Vaan ne jotka eivät tiedä tai joiden myötätunto ei riitä, kehtaavat tehdä mitä vain. Olisi osattava mennä kärsivän asemaan edes hetkeksi vaikka totta myös on, että näissä näytelmissä joutuu pakosta kysymään, aitoa vaiko ei. Kävin tänään kaupassa ja sen ulkopuolella odotti nainen ”rahamuki” kädessään. Samassa paikassa on melkein joka päivä joku vailla rahaa, eikä minulla riitä usko tuollaiseen auttamiseen. Vuosia sitten sain joka viikko jonkinlaisen kirjeen, jossa pyydettiin rahaa ja lähetinkin tosi usein pienen summan sinne tai tänne. Syöpäyhdistys, Lasten syöpäyhdistys, Punainen risti, WWF, Fida International….sitten vielä uskonjärjestöt…..Nyt on rauhallisempaa, kun en ole yhtä aktiivinen lähettäjä kuin aiemmin. On kuitenkin vaikeata tietää että kenelle pitäisi ensimmäisenä antaa. Vuosia sitten lähetin joka kuukausi pienen summan Thaimaahan, Bangkok, ja tyttö ilmoitti aikanaan päässeensä äitinsä kanssa jaloilleen. Kohteita kyllä löytyy kun vain luottoakin löytyisi, sillä hyväntekeväisyyden varjolla moni kerää varoja sitä uutta autoaan varten. Bangkokin tytön olen nähnyt itse kasvoista kasvoihin New Life Center tiloissa. Tässä tapauksessa uskoon ei tullut säröjä. Laitan tähän loppuun yhden musiikkikappaleen, jossa on se toivon sanoma maallisesti esitettynä. https://www.youtube.com/watch?v=I5n8SvAnGrg&index=…
Ilmoita asiaton viesti
#4 Dingon kappaleet ovat hienoja. Niitä tuli kuultua paljonkin tyttäreni Dingo -fanittamisen takia. Myös konserteissa käytiin. Teksteissä on vahva sanoma.
Ilmoita asiaton viesti
Näin tämän yhtyeen ensilevyn jälkeen ja sittemmin toisen levyn jälkeen, siis kaksi kertaa. Aivan hurjaa, yksi kunta maksoi markoissa 110 000, että saisi sen Juhannuksena esiintymään Yöttömään yöhönsä. Nimittäin naapurikunta nosti tarjousta ja tämä toinen kunta tarjosi sitten aina vain enemmän. Markkinatalouden ihmeitä, kilpailla, maksaa musiikista ja yhdestä keikasta tuollaisia summia. Tästä mennään myös siihen markkinatalouden hallitsemattomaan osa-alueeseen, eli ukaan ei valvo sitä että kuka saa ja kuinka paljon. Ei ainakaan kaikissa tapauksissa. On valtavan paljon ylihinnoittelua, vähänkään ”köyhän” tavoittamattomissa olevia asioita.Tuolla aiemmin mainitsin auton, Rolls Royce. Se on omalla tavallaan rikkaitten näyttöesine, vain statusarvollaan hintansa säilyttävä. Näin sanottiin eräässä autotestissä vuosia sitten. Ominaisuuksiltaan se hävisi kaikessa eräälle toiselle merkille, mutta merkistä maksetaan. Rahaa on, mutta samalla kiinnitettynä tarpeettomiin asioihin, laatu onkin laadutonta. Halutaan myydä rikkaitten muotia, tehdä itsestään yläluokkaan kuuluvia. Sillä totuudella että vain rikas voi pärjätä niissä piireissä, joissa ihminen hyväksytään tarkalleen niin kauan kuin hänellä on rahaa.
Ilmoita asiaton viesti