Espoon ja Vantaan lastensuojelu – häpeällistä välinpitämättömyyttä!
Hätähuutoja on kuultu erityisesti lastensuojelun työntekijöiltä, joiden keinot puuttua suojelua tarvitsevien lasten tilanteisiin, eivät enää toteudu.
Päteviä sosiaalityöntekijöitä on vaikea saada, sillä vastuu ylikuormituksesta on tuhoisaa. Työntekijät saattavat myös pelätä, millaisiin syytöksiin joutuvat, jos apua ei ajoissa pystytä kohdentamaan. Jos yhdelle sosiaalityöntekijälle sälytetään lähes sata lasta, lienee helppo ymmärtää, että käytännössä työn mahdollistuminen ei onnistu.
Samaan aikaan, kun syntyvyyden vähäisyyttä kummastellaan ja kehotetaan jopa synnytystalkoisiin, lienee päättäjiltä jäänyt katveeseen, miksi lapsia ei enää haluta hankaloittamaan entistä tukalampaa elämäntilannetta.
Työttömyys, epävarmat työsuhteet, velkaantuminen, pikavippikierre, yritys selviytyä asumisen kohtuuttomista kuluista niin omistus- kuin vuokra-asumisessakin, ovat selkeät indikaattorit, joiden on pysäytettävä.
Suomessa, elämme nyt mustaa marraskuuta.
Elämme myös Suomi 100 -juhlaa, jonka huipentumaa maan eliitti jälleen nautiskelee 6.12. krameudellaan.
Toki joukossa on muitakin kansalaisia, mutta pääosissa ovat kuitenkin vaurauden lähettiläät, joiden puvut huutavat enemmän kuin yhteiskunnan heikoin lenkki.
Lapset, nuo kansamme merkittävimmät, on jätetty vaille turvaa. Vanhempansa rakastavat heitä ja huolehtivat niin pitkälle kuin omat voimavaransa riittävät. 'Suomi kuntoon' -mentaalilla, kansamme parasta kasvuvoimaa on heikennetty tietoisesti, kun samaan aikaan omaa profiilia on nostettu yläviitosilla!
Nyt, jos koskaan, on aika vaatia oikeutta ihmisille, joiden elintila on jäädytetty v. 2015 muodostetun hallituksen toimien myötä.
Kalliiksi käy, kun ymmärrys heikoimmista hämärtyy!
Miten ne valtion osuudet – niistäkö on ollut pula?
Ilmoita asiaton viesti
Ajankohtainen asia näin lasten oikeuksien viikolla: http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi…
Yksi ongelma on – ja pätee muillekin sektoreille kuin sosiaalitoimeen, että työntekijät eivät osaa/uskalla viedä todenmukaista tietoa lautakuntiin ja vaatia/saattaa sitä kautta lautakuntien esittelijöitä ja jäseniä, loppujen lopuksi jopa kuntien valtuutettuja vastuuseen. Vai eikö vain ole halua/taitoa/kykyä?
Ilmoita asiaton viesti
Teemaviikot herättelevät aika ajoin, mutta työntekijät ovat keinottomia. Työntekijöitä sitoo myös lojaalisuus työnantajaa kohtaan.
Nyt ollaan keräämässä addressia. Se on yksi vaikuttamiskeino, mutta ei riittävä.
Aidosti, lastensuojelun tarve vähenee sitä mukaa, miten hallituksen toimet muuttavat ihmisten arvostuksen tarvetta.
Pääministerimme on todennut, että Suomen kuntoon saattamisessa, on otettava sieltä, missä yhteiskunnan vastuut ovat korkeimmat, tulonsiirroista.
Varakkaat eivät saa valtion subventioita, paitsi lapsilisiä.
Samaan aikaan, valtapuolueet, keskusta, kokoomus ja ex-perussuomalaiset, sopivat leikkauksista, jotka nyt jo maksavat raskasta hintaa raskaissa huostaanotoissa.
Ilmoita asiaton viesti
«Hätähuutoja on kuultu erityisesti lastensuojelun työntekijöiltä, joiden keinot puuttua suojelua tarvitsevien lasten tilanteisiin, eivät enää toteudu.»
Aika vaikea ymmärtää, kun heillä ei mitään muuta olekaan kuin iso leka eli huostaanotto, jolla voi viedä lapset tarpeen tullen tai muutoinkin. Sillä ainoalla lekalla uhkailemalla myös pakottaa vanhemmat vähän mihin tahansa.
«Samaan aikaan, kun syntyvyyden vähäisyyttä kummastellaan ja kehotetaan jopa synnytystalkoisiin, lienee päättäjiltä jäänyt katveeseen, miksi lapsia ei enää haluta hankaloittamaan entistä tukalampaa elämäntilannetta.»
Lastensuojelu ei kyllä juuri koskaan ”helpota vanhempien tukalaa elämäntilannetta” vaan nimenomaisesti hankaloittaa sitä entisestään.
«Vanhempansa rakastavat heitä ja huolehtivat niin pitkälle kuin omat voimavaransa riittävät.»
Juuri niin. Siihen ei tarvita lastensuojelua besserwisseröimään ja yleensä kuormittamaan vanhempien muutenkin tiukalla olevia voimavaroja.
Ilmoita asiaton viesti