MirjamiParant1

Isovanhemmat lapsiperheiden avuksi - yhteisöasumisen uusi tuleminen!

Aikaamme leimaa yksilöllisyys. Yksinasuvien määrä kasvaa vuosittain. On eronneita yksinasuvia ja leskeksi jääneitä. Nykyisen asumistukimuutoksen takia, myös opiskelijat joutuvat valitsemaan yksinasumisen.

Nuoret lapsiperheet kamppailevat työn ja perheen yhteensovittamisen ajasta. On selvää, että väsymys on monen perheriidan ja eron syy. Myös lasten huostaanotot ovat hälyyttävästi lisääntyneet.

Pärjäämisen eetos estää usein avunpyytämisen. 

Kyseessä on jo pidemmän ajan ilmiö, joka vahvistaa pärjäämistä.

Kun lapset sairastavat, jomman kumman vanhemman on jäätävä kotiin. Useimmiten se on perheen äiti, jolle työstä poissaolo ei aiheuta niin suurta painetta kuin isälle, jolla on kenties isompi palkka ja suurempi vastuu.

Työnantajille lasten sairastelusta aiheutuvat poissaolot tuovat vuosittain isoja menetyksiä.

Entisinä aikoina Suomessakin suvun merkitys oli vahva. Isovanhemmat olivat lastensa ja lastenlasten tukena ja vastuunkantajina.

Yhteiskunnallisen rakennemuutoksen myötä, seitsemänkymmentäluvulta alkaen, nuoret muuttivat kauas lapsuusperheistään eikä isovanhempien apua ollut enää saatavilla.

Työssäni perheneuvonnassa, kuulin usein nuorten perheiden huolia siitä, miten omat vanhemmat ovat kaukana, eikä heitä haluta vaivata matkustamaan satoja kilometrejä.

Äkillisen ahdingon sattuessa, monilla ei ole ketään tukena. Vastuu siirtyy yhteiskunnalle, joka on jäykän hierarkinen ja saattaa pahimmillaan johtaa tarpeettomaan perheen leimaamiseen.

Jo tuolloin mietin, miten ajassamme olisi mahdollista yhdistää suvun eri ikäpolvia olemaan toistensa apuna ja tukena silloin, kun se luonnollisimmillaan on mahdollista.

Olen seurannut asuntorakentamista, jolla entisestään vahvistetaan erillistymistä. Asunnot ovat pieniä ja kalliita.

Näkisin hienona vaihtoehtona, että rakennuttajat tunnistaisivat yhteiskunnallisen 'väärään suuntaan' menevän kehityksen ja alkaisivat tuottaa kahden perheen asuntoja. Asuntoja, joissa isovanhempien olisi mahdollista asua itsenäisesti nuorten rinnalla. 

Toki varakkaammat voivat itse rakennuttaa kahden perheen asuntoja, mutta puhun nyt vuokra-asumisesta.

Valtion tuella olisi tärkeää aloittaa rakentaminen, joka tukisi yhteisöllisyyden merkitystä. 

Olen vakuuttunut siitä, että ikääntyvät isovanhemmat asuisivat mielellään lastensa lähellä ja luontevasti turvaisivat jälkeläistensä selviytymistä.

Sodanjälkeinen ikäpolvi, johon itsekin kuulun, on itsestään huolehtivaa, hyvävointista ja elää aiempia ikäpolvia vanhemmaksi.

Kyseessä on valtava potentiaali, joka helpottaisi niin nuorten perheiden selviytymistä kuin myöhemmin ikäihmisten omaa apua, silloin, kun heidän voimansa alkavat vähetä.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Ajattelusi on toteutettu Aasiassa tänäkin päivänä. Perhekäsitys kattaa sukupolvia. Ja lapsetonta pariskuntaa ei koskaan edes vahingossa kutsuttaisi perheeksi.

Sukupolvien pitäminen lähekkäin on perheen itse hoidettavissa. Se alkaa siitä, että tunnistetaan tarve olla lähekkäin ja mietitään asioita kymmeniäkin vuosia eteenpäin.

Sitten asuminen järjestetään niin, ettei ole etäisyyksistä ongelmaa. Oma perheeni on rakentanut taloja lähekkäin ja hankkinut asuntoja niin, että kolme sukupolvea on välittömässä läheisyydessä ja voi hoitaa toistensa asioita tarvittaessa. Omatoimisuudella asia hoituu, ei odottamalla yhteiskunnalta sopivaa tukea ja rakentamista. Ponnisteluilta ei toki välty. Kuten isäni aikanaan totesi, ostarin pubissa istumalla ei mitään synny.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Juha, onnittelut Sinulle!

Suku- ja perheyhteys on monissa maissa tunnettu ja tunnistettu hyväksi. Suomalainen tapa elää ja toimia on vaarallisesti liukunut yksilöllisyyden suuntaan.

Monet saattavat pelätä ristiriitoja, mutta, jos asuminen järjestyy siten, että jokaisella on oma reviirinsä, ongelmia ei pääse syntymään.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Ihmiset voivat riitaantua joka tapauksessa olivatpa he naapureita tai etäällä toisistaan. Lähellä olemista pelätään turhaan varsinkin perheeseen ulkopuolelta tulevat puolisot. Lähellä ollessa ei päöse kasvamaan erilleen. Silloin on vaarana, ettei toisen elämää tunne eikä osaa suhtaantua häneen oikein terveydentilan ja stressin tai perhesuhteiden muuttuessa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #3

Tottahan toki! Riitaantuminen voi tapahtua pienistäkin väärinymmärryksistä!

Ulkopuolelta tulevien puolisoiden hyväksyntä, saattaa pahimmillaan muodostua uhaksi, jonka selvittelyssä olen myös tehnyt töitä.

Pelko oman asemansa paikasta suhteessa ulkopuoliseen, voi pahimmillaan vääristää koko perheyhteisön.

Useimmiten positiivinen ratkaisu löytyy pelkojen syiden selvittelyllä.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Ihmiset voivat riitaantua joka tapauksessa olivatpa he naapureita tai etäällä toisistaan. Lähellä olemista pelätään turhaan varsinkin perheeseen ulkopuolelta tulevat puolisot. Lähellä ollessa ei pääse kasvamaan erilleen. Etäällä ollessa on vaarana, ettei toisen elämää tunne eikä osaa suhtaantua häneen oikein terveydentilan ja stressin tai perhesuhteiden muuttuessa.

Hyvin reviiritietoisille ja dominoiville ihmisille ei tällainen asuminen sovi. Usein ei sitten sovi edes perhe-elämä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #5

Turvaverkot on aina tarpeen! Reviiritietoiset ovat myös valmiita vastaanottamaan apua silloin, kun oma mentaali ei tahdo antaa periksi.

Käyttäjän tepimast kuva
TEUVO MAST

Noinkin varmaan sopisi monelle kaikille ei kun lapset ei asu samassa maassa . terv tepivaari

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Totta. Mutta lapsia voi olla useampia ja voihan sukulaisia muitakin asua lähekkäin. Minä olen asunut neljään kertaan muualla vuosia, mutta aina palannut.

Nykyään on sitten sekin helpottunut optio, että vanhukset muuttavat ulkomaille lasten mukana.

Minulla on ollut taloni vuokralla mm Korean lähetystön diplomaatilla, jolla ei perhettä. Hän toi 85v äitinsä mukanaan Suomeen muutettuaan asemamaata Sveitsistä tänne. Aasialaiselle tuo oli luonnollista. Meillä tätä taivasteltiin, että miksei jättänyt mummelia hoitokotiin.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

"Meillä tätä taivasteltiin, että miksei jättänyt mummelia hoitokotiin."

Kulttuurinen toimintamalli on aasialaisille tärkeää! Meillä, Suomessa, sen sijaan, ei ole enää mitään mallia.

Mummeleista halutaan päästä eroon viemällä heidät hoitokoteihin, kun oma elämäntilanne niin vaatii.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Teuvo, lapset tekevät omia ratkaisujaan. Aina ei voi voittaa!

Lapsia voi kuitenkin tavata muillakin mailla! Asumiseen tämä tuskin liittyy, jos ei itse ole valmis muuttamaan lastensa luokse.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Merkittävin muutos voisi tapahtua, jos kulttuurissamme ymmärrettäisiin yhteisöllisyyden voima.

Aikamme on keskittynyt rahan ja vallan keskiöön. Tie on vaarallinen ja johtaa useimmiten katastrofiin.

Yhteiskuntaa ylläpitävät voimat ovat aina yhteisöissä, jotka huolehtivat läheistensä hyvinvoinnista.

Käyttäjän tepimast kuva
TEUVO MAST

Tiedän perheen jossa neljä lasta asuu muualla ja melkoisella varmuudella he eivät suomeen muuta takaisin .
ovat aviossa kolme jenkkilän mantereella ja yksi uudessa seelannissa .
Ja enpä usko että noista vanhemmista on muuttajaksi minnekkään ja eiheollä ole kunnuot neljä lasta .
Omalta kohdin tuo aika on mennyt lastenlapsetkin kun ovat jo lähellä 30 ikä vuotta terv tepivaari

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Teuvo, ajat muuttuvat ja me aikamme myötä.

On hyvä myöntää, mikä on mennyt ja mitä ei enää tavoita.

Merkittävintä on tunne omasta paikastaan lastensa elämästä.

Käyttäjän tepimast kuva
TEUVO MAST

Niin se on muuttuvassa maailmassa, no tosin nuot seuraa puolin ja toisin toistensa elämää .
tällä läppärillä kun saa aika nopeesti yhteyden / kuvan asut sitten ihan missä vaan .
Mutta ei monastikkaan ei heillä onnistu asuminen saman kurkihirren alla
Omiin lapsiini lastenlapsiin ja lastenlasten lapsiin mulla on hyvät ja lämpöset välit mutta niin ne on ollut aina . terv tepivaari

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Neuvostoliitto oli edelläkävijä yhteisöasumisessa, siellä oli pakko sopeutua yhteisöasumiseen vaikka ei edes tuntenut yhteisien tilojen asukkaita.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Jarmo, nyt en puhu Neuvostoliiton kommuuniyhteisöistä! Kyse on ennemminkin perheiden yhteisestä turvasta. Nykyaika ei enää tarjoa turvaa. Ja huonompaan olemme menossa.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Meidät on kasvatettu kodin ja yhteiskunnan taholta siihen , että jossain vaiheessa lasten on "lennettävä pesästä" ja luotava oma "maailma" jonnekin muualle kuin "mummolaan". Sitä kai kutsutaan itsenäistymiseksi? "Peräkammarin pojat" ovat luku erikseen.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Teuvo, tottahan toki, on lähdettävä lapsuusperheestä, mutta ei ole haitaksi, jos jommankumman tai molempien vanhemmat asuvat lähietäisyydellä siinä vaiheessa, kun lapsi perustaa omaa perhettä ja lapsia alkaa tulla.

Asumismuotoja on mahdollista kehittää siihen suuntaan, että rakennetaan esim. paritalomalleja tai kerrostaloissa kahden perheen erillisiä kokonaisuuksia.

Omat lapsenlapseni mielellään tulisivat esim. koulun jälkeen luokseni, mutta ovat vielä liian pieniä yksin liikkumaan useita kilometrejä.

Tyttäreni perhe etsi ostaakseen koulun läheltä asunnon, jossa olisi erillinen yksiö minulle. Yksi löytyikin, mutta huone oli tarkoitettu lähinnä toimistoksi.

Eli, lopputulema on, että sopivaa asuntomallia ei ole olemassa.

Olen varma, että halukkaita vastaavaan olisi paljonkin, mutta nyt on vain tyydyttävä etäisyyksiin. Matkat on kuljettava autolla, joka vie turhaan rahaa ja on ilmastolle haitallista. Paljon on eronneita, ikäihmisiä, jotka mielellään asuisivat lähempänä lastensa perheitä, mutta yhtälö ei toimi.

Kansantaloudellinen säästökin olisi huikea. Ehkäpä jonain päivänä, jokin työryhmä alkaisi pohtia vaihtoehtoja, jotka palvelevat niin nuoria perheitä, heidän vanhempiaan, yhteiskuntaa ja ilmastoa!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset