*

MirjamiParant1

Lupaus ja sen pettäminen

Olen työelämäni aikana joutunut kohtaamaan paljon ihmisiä, joiden antama lupaus velvoittaa heitä, vaikka eivät enää jaksaisikaan.

Työssäni, auttajana, olen joutunut kyseenalaistamaan, henkilön itselleen aiheutetuvan kärsimyksen tunnesidonnaisuutta.

- -

Tunnetuin lupaus lienee sodan ajoilta: Kaveria ei jätetä!

Sodan aikana kaverin jättämisestä olisi seurannut elämänikuinen trauma.

Lupaus sisältää sekä tunteisiin vetoavaa että rationaalista auttamishalua.

Lupaus, on myös jokaisen henkilökohtainen sitoutuminen joko henkilöön, paikkaan tai muuhun, läheiselleen tai tietyn paikan säilymisen ehdottomuuteen.

Puolueen ehdokaslistalta valituksi tuleminen, sisältää myös annetun  lupauksen, äänestäjilleen. 

Äänestäjiensä pettäminen, loikkaamalla itselleen parhaiten mahdollistuvaan puolueeseen, tarkoittaa luonnollisesti, uudelle, mielestään vihreälle oksalle päässeen ehdokkaan, äänestäjiensä luottamuksen pettämistä.

Kuinka tuon pettämisen pystyy omassa, henkisessä tunnemaailmassaan käsittelemään, on aina vakava, henkilökohtaisen pohdinnan paikka. Monet eivät ole valmiita pohtimaan, koska  vallankokemus  sumentaa ja pelko arvottomuudesta halutaan nopeasti häivyttää.

Perussuomalaisessa hajaannuksessa paljastui merkillinen ilmiö.

Vaikka PS -puheenjohtajavaali pidettiin demokraattisesti,  20 kansanedustajaa, jotka olivat jo valmistautuneet muutokseen, perääntyivät ja lähtivät sotaan rintamassa, jonka uskoivat vievän heidät sinisille, ruiskukkaniityille.

Vaikka en ole tutkija, tunnistan nopeasti merkityksiä, jotka viestivät ministeriroolien pysyvyyden merkityksistä, mutta myös pelosta menettää lopullisesti mahdollisuutensa vaikuttamiseen, ministereinä.

Todennäköisyys juuri nyt ministeripestiänsä pitävät PS:n entiset kansanedustjat saattavat olla varmoja, että uutta mahdollsiuutta ei enää ole, eikä tule.  Ainakaan ST -tulevaisuudessa, mutta Kepu lienee hyvin avoin ja vastaanottavainen, samoin Kokoomus. Isossa mittakaavassa kummallakaan puolueella ei ole käytännön merkitystä.

On kuitenkin todettava; Kyllä kansa muistaa.

Kansalaiset kunnioittavat poliitikkoja, jotka vastaavat siihen muutoksen mahdollisuuteen, jonka ovat äänestäjilleen luvanneet.

Kyse on siis aina LUPAUKSESTA, jonka pettäminen, on sekä ihmisille että tiettyä puoluetta ja henkilöä äänestäneelle, anteeksiantamaton teko.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Stalinismissa Puolueen pettäminen oli kapitaalirikos.

Länsimaissa poliittiset puolueet ovat lähinnä viihdettä, ei niitä kukaan ota vakavasti.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Poliittiset puolueet, länsimaissakin, käyttävät valtaa, joka nyt näyttää hallituspuolueille olevan henki ja elämä.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Poliittiset puolueet käyttävät valtaa niissä raameissa, jotka sopivat taloudellista valtaa käyttäville eli kapitalisteille.

Puolueet saavat päättää avioliitoista ja adoptioista yms. mutta todella tärkeät päätökset tehdään yksityisissä firmoissa.

Kapitalistit tekevät tärkeää työtä yhteiskunnassamme – mutta heidän ei pitäisi

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Puolueet, hallitusvastuun saatuaan, tekevät kaikkien kansalaisten kohdalla päätöksiä, jotka toisille heikentävät selviytymistä, toisille kohentavat entisestään hyvin soljuvaa elintasoa.

Mielelläni olisin pohtinut PS:n kansanedustajien moraalia. Kuinka moni loikanneista aidosti puolustivat äänestäjilleen vähäväkisempää kansanosaa, jonka äänillä jytkynsä saivat ja pääsivät vallan makuun.

Uuden vaihtoehdon -nimissä vallankäytön päätökset on sisäistetty hallitusohjelmaan, joka on kurjistanut köyhimmän kansanosamme selviytymisen vapaaehtoisten auttajatahojen harteille.

Vaikka hallitus on asettanut työryhmän eriarvoistumisen selvittelyyn, se lienee vain näennäinen toimi, jolla halutaan todistaa muuta kuin päätökset todistavat. Yhdenvertaisuus lain edessä on joka tapauksessa romuttunut.

Millä agendalla Sininen tulevaisuus aikoo jatkaa sen jälkeen, kun hallituksen toimikausi loppuu?

Ennustan, että ainakin nykyiset ministerit ja puhemies loikkaavat jälleen, nyt puolueisiin, joissa haistavat voitonmahdollisuuksia.

Ministeri Lindström lienee jo päättänyt, että ei jatka puolueissa, vaan keskittyy kirjallisen tuotannon pariin. Onnea hänen visioilleen! Varmasti kustantaja löytyy.

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset