*

MirjamiParant1

Ajatuksia kansamme presidentistä, Mauno Koivistosta!

 

Aluksi haluan välittää surunvalitteluni presidentti Mauno Koiviston läheisille.

Luopuminen on aina raskas hetki. Vaikka tietoisuus läheisen kuolemasta on vahva, silti, lopullinen ajasta hyvästijättö pysäyttää. Muistelu ja ikävöinti saa tilaa, vaikka muistisairaan ihmisen poismeno on jo osittain aiemmin tapahtunut.

Elämme tänä päivänä kansamme merkittävän henkilön, presidentti Mauno Koiviston, ajasta poistumisen hetkeä, eteneviä tunteja ja päiviä.

Tällä hetkellä suremme, kansaamme 12 - vuotta presidenttinä johtaneen miehen kuolemaa, mutta samalla suremme myös omien läheistemme, sotaveteraaneina kuolleiden menetystä.

Mauno Koivisto antoi kasvot, kaukopartiomiehenä, sotiemme veteraaneille, joiden panosta itsenäisyyteemme on alati kiittäminen.

Viimeisenä elinvuotenaan, isäni, sodankäynyt mies, joutui viettämään Leppävirran terveysaseman kroonikko-osastolla pari viimeistä kuukauttaan. Kun menin häntä tapaamaan, isäni totesi, että täällä hoitajat ovat sypäköitä. Tarkoitti, että, eivät oikein jaksaisi. 

Kun piti miestä nostella ja piti jalkojen osua pyörivälle alustalle, jolla pääsisi ylös.

Isäni viereisellä vuoteella makoili mies, Kauko nimeltään. Kysyin isältäni, että onko hän niitä kaukopartiomiehiä.  Isäni nauroi. Hänen huumorintajunsa oli meidän yhteinen kielemme sillä kertaa.

Yhdessä nauroimme, Kauko ei. Hän oli jo käynyt omat taistelunsa toisaalla.

Presidentti Mauno Koivisto liittyi Demareihin v. 1947.  Merkittävä vuosi, sillä samaisen vuoden lopussa itse synnyin. Aikalaisuuskokemus on silti erilainen, sillä Mauno oli syntynyt  marraskuun 25. pvä v. 1923.

Eräs muisto, jonka haluan tässä jakaa, on Kalastajatorpan juhlat. Ne pidettiin Ranskan presidentti Valéry Giscard d'Estaingin valtiovierailun kunniaksi. Hän oli ensimmäinen Ranskan presidentti, joka vieraili Suomessa.

Vuonna 1980 toukokuussa syntyi nuorin tyttäreni. Vanhempani olivat tulleet varmistamaan, että lapsi kastetaan luterilaiseen uskontokuntaan.  Mieheni on katolinen.

Saimme kutsun Ranskan presidentin vierailujuhliin. Vanhempani jäivät pitämään huolta lapsistamme ja me lähdimme Kalastajatorpalle.

Mieheni, joka tuolloin toimi Ranskan suurlähetystön lehdistöavustajana,  halusi tiedustella silloisen pääministeri Koiviston mielipidettä jostakin aikalaiskysymyksestä (en todellakaan muista mistä), johon silloinen pääministeri Koivisto vastasi hänelle, että kysy 'hallitukselta' osoittaen puolisoaan Tellervoa.

Tuolloin ajattelin, että miten ihmeessä vaimonsa on vastausten parempi vaihtoehto. Myöhemmin ymmärsin, että madame Tellervolla oli paljonkin valtaa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Tuohon Kalastajatorpan tapaamiseen liittyi myös toiveikkuus Suomen tulevaisuudesta.

Elämä näytti kaikin puolin mahdollisuuksilta, kunnes toisin kävi.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Eilispäivän aikana julkaistiin uutinen Mauno Koiviston joutumisesta saattohoitoon. Illalla katselin MTV3:n Kymmenen uutisia, ja kesken lähetyksen Keijo Leppänen ilmoitti "suru-uutisen" Koiviston kuolemasta. Merkitsin sitaatit, koska juuri tuota ilmausta Leppänen käytti. Uutisjuontaja jatkoi, että "aiheeseen luonnollisesti palataan tuonnempana".

Lähetys eteni, mutta ns. loppukevennystä ei nähty. Seurasi sääennuste, jonka jälkeen ei alkanutkaan ohjelmatietojen mukainen urheiluosuus, vaan Ripsa Koskinen-Papusen juontama katsaus Mauno Koiviston henkilöhistoriaan. Katsojan oli helppo päätellä, että materiaali oli valmisteltu hyvissä ajoin, ja sen lähetyshetki oli nyt koittanut.

Vielä Kympin uutisten päätyttyä Ylen teksti-tv:n otsikkosivulla 100 oli tieto Koiviston saattohoidosta, mutta Maikkarin puolella tekstisivu jo totesi presidentin kuolleen.

Televisio voi kuin voikin tarjota mieleenpainuvia hetkiä, vaikka media kokonaisuutena on jo erittäin moniosainen ja -vivahteinen.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Tuomo, on selvää, että presidentti Koiviston kuoleman uutisointia on ennakoitu.

Oletan, että tyttärensä Assin viesti, isänsä ajan lyhykäisyydestä, on jo käynnistänyt ohjelmatuotannot.

Ihmisen kuoleman läheisyys, on omalla tavallaan pysäyttävä.

Kun kyseessä on pitkäaikaisen valtiomiehen poismeno, on selvää, että mediassa valmistautuminen ennakoidaan hyvissä ajoin.

Mitä tulee kansalaisten tunnetilaan, on varmasti ahdistavaa, että kuolinilmoitus tulee kesken uutislähetyksen, eikä siihen päästä tarkemmin kiinni, ennen kuin lähetyksen muut uutiset on saatu puhutuksi.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Arvostan presidentti Koivistoa. Ei turhat miehet Tellervon kanssa vanhene.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Yhteen puhaltaminen lienee ollut heidän, Manun ja Tellen, vahvuutensa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Luulisi että Mauno Koiviston muisto ja henki alkaa elämään kansalaisten mielissä voimakkaampana, nyt kun vanhuuden raihnastuttama ruumis ja henki ovat poissa ja voimme muistella miestä sellaisena kuin hän oli voimiensa päivinä.

Mauno Koivisto on suomalaisen sankaritarinan henkilöitymä. Hänestä ei tullut rikasta, sillä tavalla kuin korruptoituneissa yhteiskunnissa politikoista tulee rikkaita, viittaan tässä itäiseen naapuriimme.

Mauno koivisto oli sankari kaikella muulla tavalla paitsi aineellisen rikkauden saralla, hän on osoitus siitä millaisia kykyjä tavallisen kansan parissa syntyneellä ja kasvaneella voi olla, kunhan vain ryhtyy käyttämään kykyjään.

Aika monella suomalaisella politikolla on kyllä ollut samantapainen tarina kuin Koivistolla. Mökin pojasta on tullut ensin oppinut ja sen jälkeen kansallinen vaikuttaja.

Mauno Koivisto tuli kaupukiköyhälistön parista, toisin kuin Kekkonen, Karjalainen ja monet aikaisemmat politikot, jotka olivat torppien kasvatteja. Mauno Koivisto oli kuitenkin edeltäjiään enemmän kansanmies, huolimatta kaupunkilaistaustastaan ja korkeasta oppineisuudestaan.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Arto, kiitos hienoista ajatuksistasi!

On itsestään selvää, että vanhan miehen fyysinen ja henkinen aika sai tarvitsemansa levon. Elämän tarpeeton pitkittyminen ei ole ihmisen itsensä eikä läheistenkään kannalta toivottavaa.

Juuri tästä syystä, nyt on tilaa muistella ihmistä, jonka aikalaisteot tulevat näkyviksi.

Hämmästyttävää on, että useat presidenttimme ovat nousseet yhteiskuntamme korkeimmalle statukselle opiskelunsa ja älynsä avulla.

Tästä syystä, kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien nuorten on hyvä tunnistaa, että koulutuksella on merkitystä, vaikka se joskus kivikkoiselta tuntuisikin.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Toivottavasti vielä tulee mies tai nainen joka saa itsenäisyytemme takaisin.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Minä en tiedä muita jotka olisivat kiinnostuneita Suomen itsenäisyydestä kuin Putinin. Putin tulisi varmaan mielellään puolustamaan Suomen itsenäisyyttä, kuten teki Krimillä ja Itäisessä Ukrainassa.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Korjauksena blogitekstiin mainittakoon, ettei Koivisto ollut kaukopartiomies.

Myös toinen hänen vaaliorganisaationsa käyttämä titteli "satamajätkä" on vähintäänkin epätosi. Koivisto toimi nuorena miehenä valkokaulustyöläisenä Turun sataman konttorissa.

Kirjassaan "Koulussa ja sodassa" vuodelta 1998 hän itsekin korjailee näitä vääriä tietoja, kun niistä ei luonnollisestikaan ollut enää mitään hyötyä poliittiselle uralle.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Pekka, kiitos palautteestasi! Tuosta kaukopartio -osuudesta kuulin Ylen aamutv:stä, jossa Koivistosta kirjoittanutta toimittaja Hannu Lehtilää haastateltiin. Satamajätkä taas lienee melko yleisesti käytetty ilmaisu Koiviston nuoruusvuosista.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Lasse Lehtinen kuuluu siihen demarisakkiin, jonka tehtävä on ollut luoda sädekehää Koiviston ylle.

AamuTV:ssä haastateltu amiraali Juhani Kaskeala, joka toimi Koiviston adjutanttina, myös korjasi toimittajan kysymysjohdannon kaukopartiomies Koivistosta.

Kaskeala sanoi, että Koivisto itse monasti oikaisi, ettei Törnin komppania ollut mikään kaukopartioporukka.

Koivisto oikaisi asian myös kirjassaan "Koulussa ja sodassa".

Törnin komppania oli suoraan päämajan alainen desantintorjuntakomppania.

Jossakin on kerrottu Törninn ja komppanian turhautuneisuudesta, kun mitään ei tapahtunut.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #14

Kiitos Jorma J. tarkennuksista.

Onhan meidän parempi uskoa presidentti Koivistoa itseään kuin hänestä tehtyjä muistelmia.

Kirjahyllystäni löytyy vuonna 1982 Heikki Kymäläisen toimittama kirja: Mauno Koivisto, koko kansan presidentti.

Kirjan sivulla 13 todetaan: "Varsinaiseen rintamapalvelukseen Mauno Koivisto joutui syksyllä 1942. Hän oli silloin 18 -vuotias ja joukko-osastoksi tuli Jalkaväkirykmentti 35 Maaselällä. Sodan viimeiset kuukaudet, maaliskuusta 1944 lähtien, Koivisto taisteli pikakiväärimiehenä Mannerheim -ristin ritariksi korotetun, kapteeni Lauri Törnin kaukopartio-osastossa, johon hän liittyi erään katumapäälle tulleen miehen tilalle"

Ehkä tuohon viimeiseen lauseeseen liittyy kaukopartio -menneisyys!

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #16

Minulla on tuo Heikki Kymäläisen toimittama kirja, jonka tekstit ovat Koivistoa ylistäneiden demariveljien kirjoittamia.

Koulussa ja sodassa- kirjassa Koivisto kertoo lupautuneensa Törnin komppaniaan, koska oli kuullut, että siellä saa parempaa sapuskaa.
Joku on kertonut, että Koivisto olisi vain yhdellä Törnin johtamalla retkellä ja sen jälkeen töpinässä.
Kantakortti olisi kiva nähdä.

Amiraali Kaskela kertoi eilen aamulla Koiviston maininneen, ettei pitänyt Törnin johtamistavasta. Törni ei näyttänyt karttoja eikä kertonut minne mennään.

Koivisto itse on kirjoittanut asian.
Törni johti porukkaansa ilman tiedustelijoita. Sen katastrofin varalta, että vihollinen yllättäisi Törnin, Koivisto kulki joukon viimeisenä ja jätti maastoon merkkejä voidakseen palata lähtöpaikkaan.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #18

Parasta lienee uskoa Maunon itsensä kirjoittamaa tuotantoa.

Hieman tässä joutuu hämmästelemään, mihin sitä uskoo, jos ei luvallisesti painettuun sanaan.

Isäni kirjoitti sotamuistelmansa, jotka ainakin ovat hänen itsensä tunnistamia ja siten tosia. Hän taisteli Jalkaväkirykmentti 35:n I pataljoonan konekivääriampujana. Kollaanjoki ja Syvärinvirta lienevät olleen merkittäviä, koska esiintyvät eri taistelukohtausten kuvauksissa.

Rankkoja kokemuksia nuo kaikki ovat olleet. Sodasta hengissä selvinneet ovat eläneet traumojensa kanssa kuka milläkin tavalla selviytyneenä.

Itse tein yhdessä A. Tiihosen kanssa psykologian opintojeni opinnäytetyön, joka tarkasteli selviytymistä sotakokemuksista.

Haastattelimme mm. Kauniaisten sotavammasairaalassa asuvia veteraaneja. Lopputulemana totesimme, että parhaiten selviytyivät he, joilla oli mahdollisuus jakaa kokemuksiaan vertaisryhmässä. Kotioloissa ei juurikaan puhuttu. Tästä lienee myös peräisin suomalaisten miesten puhumattomuus.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #16

Koivisto liittyi Osasto Törniin helmikuussa 1944. Jo edellisenä vuonna luutnantti Törnin johtamasta komppaniasta oli tehty iskukykyinen jääkärikomppania, jota sitten kesän 1944 taisteluissa käytettiin vastaiskuihin vaativissa taistelutilanteissa.

Kaukopartioretkiä ei Osasto Törni tehnyt ainoatakaan Mauno Koiviston siihen kuuluessa runsaan puolen vuoden aikana helmikuusta 1944 jatkosodan loppuun.

P.S. Lauri Törni ylennettiin kapteeniksi elokuussa 1944 ja oli saanut Mannerheim-ristinsä heinäkuussa 1944.

P.P.S. Esimerkiksi tämän päivän Ilkka -lehti kertoo pääkirjoituksessaan Mauno Koiviston menneisyydestä "kaukopartiomiehenä" ja "satamajätkänä".

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

#11 ja #14

Kirjoitin Lasse Lehtinen, kun piti kirjoittaa Hannu Lehtilä.

He molemmat kuuluvat demareiden sädekehää luovaan sakkiin.

Timo Heikkila

Totta, missään sotakirjallisuudessa ei Koivistoa mainita, vaikka varmaan kaikki "oikeat" kaukopartiomiehet ovat moneen kertaan kaluttuja. Sana sanana assosioituu hyvin positiivisesti joten sitä on huoletta käytetty. Jälkeenpäin on "sotatarinoihin" sisällytetty Koivistomaista viestiä, miten hän heti sodan päätyttyä pikakivääriä puhdistaessaan mietti ulkoasiain hoitoa. Aika tarinan tuntuista.
Minusta on myös älyllistä epärehellisyyttä jättää täysin huomiotta Koiviston elämäntyötä mietittäessä ne kymmenet tuhannet suomalaiset jotka menettivät koko elämänsä Koiviston ajamaan vakaaseen markkaan, lupauksiin säilyttää talous vakaana ja sitten - devalvaatio. Siinä oli enemmän kuin pulassa ne jotka olivat luottaneet Koivisto-Aho-Viinanen ketjun lupauksiin, revalvointiin ja ottaneet edullista valuuttalainaa. Koivisto sanoi myöhemmin jotenkin, että kaikki muut pelit ovat pieniä verrattuna sotaretkeen jossa henki ja terveys oli kaiken aikaa vaarassa. Moni menetti valuuttapeleissa myös henkensä ja terveytensä, näistä Koivisto ei huolehtinut.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Juuri näin Timo Heikkilä!

Laman tarkoituksella järjestänyt Koivisto olisi saanut edes pyytää anteeksi elossa olevilta 1990-luvun lamassa konkurssin kokeneilta.

Dokumentit puhuvat puolestani, niitä ei voi historian kirjoista poistaa.

Tässä on ihmettelemistä
http://jormajaakkola.fi/Koiviston%20CV

Karjalan Kuvalehti on kertonut
http://karjalankuvalehti.fi/images2/pankkikriisi_k...

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Minusta on myös älyllistä epärehellisyyttä jättää täysin huomiotta Koiviston elämäntyötä mietittäessä ne kymmenet tuhannet suomalaiset jotka menettivät koko elämänsä Koiviston ajamaan vakaaseen markkaan."

On epärehellistä väittää että markan devalvaatio olisi Koiviston tahto, syy, tai vika. Koivisto ajoi vakaata markkaa, ei siis devalvoituvaa markkaa. Markan devalvoimisen syyt olivat muualla.

Devalvointi tapahtui siksi ettei hintojen nousua saatu pidettyä kurissa, kiky-
remontti ei onnistunut, eli sisäistä devalvaatiota saatu toteutettua.

Paradoksaalista tässä on erityisesti se, että kun vakaan markan vastustajat nimenomaan haluavat uppoavan valuutan, eli sellaisen jonka arvo jatkuvasti putoaa, eli sellaisen kuin mitä markka oli, niin sitten kun heidän toiveensa Koiviston presidenttikautena toteutui, eli valuutan arvo romahtai, syy siitä laitetaan Mauno Koivistolle, eli henkilölle joka kannatti arvonsa säilyttävää valuuttaa, eikä olisi missään tapauksessa antanut rahan arvon laskea.

Blogoistin puheet ovat siis joko älyllistä epärehellisyyttä, tai tosiasioiden vääristelyä, nykytermein se on ns. "vaihtoehtoinen totuus".

Silloin kun valuutan arvo laskee, sen haitalliset seuraukset tulevat yleensä palkanmaksajien maksettaviksi. Kyseisestä devalvaatiosta kärsivät poikkeuksellisesti pienyrittäjät, jotka olivat ottaneet lainaa muissa valuutoissa, koska omaan "vahvaan markkaan" ei luotettu ja markoissa lainaa sai vain valtavaa korkoa vastaan. Devalvaatio kuitenkin vei korkohyödyn ja aiheutti tappioita, kun valkaassa, eli arvonsa säilyttävässä valuutassa otettu laina piti maksaa takaisin uppoavassa, eli arvoaan menettävässä valuutassa hankituilla tuotoilla.

Timo Heikkila

Hetki ennen devalvaatiota markka vielä revalvoitiin..

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Mielestäni tässä yhteydessä laman aiheuttamat ongelmat ovat oma historiankirjoituksensa. On selvää, että katkeruutta on vaikea kitkeä ja menneisyyttä mahdotonta muuttaa.

Toivottavaa olisi, että nykyinen hallitus pureutuisi toiminta-aikanaan menetyksiä kokeneiden kansalaisten oikeuksien palauttamiseksi.

Meillä on nyt nuori, pätevänoloinen oikeusministeri Antti Häkkänen. Hän on ainakin puheissaan aikonut puuttua kansallisiin epäkohtiin ja tuoda oikeutta sinne, missä vääryys rehottaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset