*

MirjamiParant1

Isoisäni, rakkaani!

  • Warkaudessa v. 1918 isoisäni teloitetaan (lähde: Varkaus, Suomi ja vuosi 1918, toim. Hannu Itkonen, Varkauden museon julkaisuja)
    Warkaudessa v. 1918 isoisäni teloitetaan (lähde: Varkaus, Suomi ja vuosi 1918, toim. Hannu Itkonen, Varkauden museon julkaisuja)

Isoisäni Oskari, kirjoitan Sinulle aikalaiskirjeen maailmasta, johon olen syntynyt tyttäresi tyttärenä.

Olen kuullut Sinusta hienoja tarinoita. Olit rakastanut pientä Milka tyttöäsi suunnattomasti. Iloitsit hänestä ja nostelit rinnoillesi todeten, että tämä tyttö saa käydä kouluja toisin kuin isäsi. 

Olit työväenyhdistyksen jäsen kuten puolisosi Hildakin. Olitte köyhiä, mutta onnellisia. Kokonainen tulevaisuus näköpiirissänne.

Isäsi oli kuollut jo ennen syntymääsi, joten sait äitisi sukunimen, Immonen.

Minulle oli aina kerrottu, että isääsi ei tiedetä ja hänen tietonsa äitisi vei hautaan menessään. Asia jäi minua vaivaamaan ja niinpä päätin selvittää, mistä on kysymys. Kävin Suomen Kansallisarkistossa tutkimassa asiaa ja sieltä löytyi selitys. Isäsi eli loisena, E. Tuovinen nimeltään ja ehti kuolla ennen kuin vanhempasi avioituivat. Kuolinsyytä ei ole tiedossa, toistaiseksi.

Olit Oskari Annan poika Immonen. Minua sävähdytti tuo Annan poika. Äitisi oli vahva nainen, eikä hävennyt, että synnyit aikanasi 'äpäränä', jollaiseksi Sinut on kirkonkirjoihin merkitty.

Olit hankkinut sepän ammatin, jossa tunsit olevasi hyvä. Kädentaitosi tunnistettiin ja tunnettiin. Sinulla oli hieno tulevaisuus näköpiirissänne. Puolisosi Hilda oli viehättävä, suorastaan lumoavan kaunis ja osaava nuori nainen.

Ja mikä parasta, olitte saaneet pienen tytön, jota rakastitte ja yhdessä hoivasitte.

Lapsuuskotini seinällä oli hääkuvanne. Ainoa kuva Sinusta, isoisäni, Sinusta, johon en voinut tutustua ja josta äitinikin toisteli meille: jos isäni olisi saanut elää, olisin varmasti opiskellut.

Isosisäni, Oskari, Sinut teloitettiin helmikuussa v. 1918. Olit silloin 29 -vuotias. Et ollut syyllistynyt mihinkään provokaatioihin. Olit vain työväenyhdistyksen jäsen kuten puolisosikin Hilda.

Myös vaimosi Hilda oli teloitettavien listoilla, mutta hänet armahdettiin syystä, että lapsenne oli tuolloin 1-vuotias.

Tyttäresi Milka sittemmin joutui puolisosi Hildan vanhempien hoidettavaksi, sillä Hilda joutui etsimään työtä milloin mistäkin.

Tyttäresi ei kuitenkaan saanut, kuten halusit, käydä kouluja, vaan hänen kohtalonaan oli mennä työhön tehtaalle, joka olikin tuolloin ainoa, suuri työnantaja Varkaudessa.

Tyttärelläsi oli kuitenkin onnea, sillä isovanhemmat pitivät hänestä hyvää huolta. Tosin, ei heilläkään ollut varaa tytärtäsi kouluttaa.

Milka, tyttäresi, avioitui maalle, leskeksi jääneen miehen kanssa. Hän oli vahva nainen kuten äitisi. Kahdeksan lapsen synnyttäjänä ja sodan käyneen miehen puolisona, vahvuus piti hänet koossa. Ihmettelinkin joskus, mistä tuommoisia voimavaroja ihmisille annetaan.

Synnyin tyttäresi 4. lapsena. Olen iloinen, että sain tämän mahdollisuuden.

Surullinen olen yhä siitä, että Sinulla ei ole hautaa, jossa voisin käydä Sinua tapaamassa.

Olet vieläkin, lähes 100-vuotta tapahtuneesta, siunaamattomassa joukkohaudassa.

Olisit varmasti onnellinen, jos näkisit tyttäresi kaikki lapset ja lastenlapset. Heistä on kasvanut upeita elämäsi jatkajia.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Jatkan tutkimusta isosisäni taustoista. Mikkelin maakunta-arkistosta löytynee enemmän tietoa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Lapsuuteni maaseutumiljöössä näytti päällisin puolin hyvin hallitulta ja jopa onnelliselta.

Sitä se varmaan olikin sotien jälkeisessä ajassa.

Äitini tuskin koskaan sai oman ajattelunsa tuloksia läpi. Hän eli isäni tahdon mukaan.

Nyt, omassa elämässäni, saatan toteuttaa mennyttä aikaa, mutta tietoisuuteni on jo toisaalla.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Jos palaan vielä isoisäni kuolinhetken järisyttävyyteen. Turhat kuolemat, joille ei ollut oikeusistuimen tuomiota, tuntuvat edelleen meissä jälkipolvissa.

Kun oikeuden jakaminen jää vihan käyttöön, tulos on sukupolvien mittainen katkeruus.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Tulevana kesänä lähden etsimään isosisäni joukkohaudan. Selvitän, miksi Varkauden seurakunta ei ole tehnyt työtä, löytääkseen joukkohautoihin haudatut kristityt nuoret miehet.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Hyvä kun huomasin sinun upea kertomuksesi.Kiitos siitä, Mirjami.
Eikö sinne joukkohaudalle ole laitettu mitään muistomerkkiä?
Aika monessa blogissa keskustelin poisvedetyn juhlamitalin aihevalinnasta.
Minun isänäitini kertoi minulle lapsena miten oli pelastanut isoisäni punaisten vankeudesta ja seuraavana päivänä tapahtuneesta teloituksesta Mallasveden jäällä. Hän kertoi myös miten oli ylipuhunut valkoiset viemästä luottorenkiä.
Isoisäni kuoli pari vuotta myöhemmin espanjantautiin.
Minun enoni oli Ahlströmin palveluksessa, aluksi kai Varkaudessa, ennen sotia siirtyi Argentiinaan. Siellä syntyivät kaksi serkkuani.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Margareta, kiitos palautteestasi!

Ei ole muistomerkkiä. Olen kuullut, että hautapaikka on löytynyt, mutta itse en ole vielä siellä päässyt käymään.

Käyttäjän lassinpalsta kuva
Lauri Turpeinen

Hyvää nimipäivää Mirjami

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Juuri nyt, tätä kirjoitessani tulee tv 1 kotikatsomossa "Täällä pohjan tähden alla" joka selittää sen miksi osa suomalaisista nousi kapinaan valtiovaltaa vastaan. Kiitos upeasta blogista.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Punaisten hautamuistomerkki Varkaudessa

Pohjois-Savossa, Varkauden Kankunharjun hautausmaalla oleva korkea hautamuistomerkki on pystytetty työväenjärjestöjen toimesta 1946.

Muistomerkin teksti kertoo karulla tavalla ammuttujen työläisten kohtalon. Tekstinä on: ”TOVERIEN MUISTOLLE JOTKA 1918 AMMUTTIIN VARKAUDESSA 22/2 - 16/3 NOIN 350 - 400 ANNOITTE PARHAANNE EDESTÄ AATTEENNE”.

Valkoisten hyökkäys Varkauteen alkoi 19.2. ja päättyi 21.2. Valkoiset menettivät 12 miestä, punaiset 15-20. Taistelujen jälkiselvittelyt olivat paikkakunnalla poikkeuksellisen raa’at. Arvioiden mukaan valkoiset teloittivat Varkaudessa 250 - 400 ihmistä.

Kansanperinteessä vuoden 1918 Varkaus muistetaan etenkin ”Huruslahden arpajaisten” vuoksi. Varkauden valtauksen jälkeen helmikuun lopulla Huruslahden jäälle kootusta punaisten joukosta ammuttiin joka kymmenes mies, eräiden tietojen mukaan joka seitsemäs. Kaikki teloitukset eivät kuitenkaan tapahtuneet Huruslahdella, vaan niitä tehtiin muuallakin Varkaudessa.

Kankunharjun hautausmaan yhteishauta kätkee 350 - 400 vainajaa.
(TKS 11/2016)

Ps. Mannerheimin johtamat valkoiset teloittivat 10% Varkauden asukkaista. Vuonna 1922 pystytetty punaisten muistomerkki rikottiin ja upotettiin Huruslahteen. Hevoset omisti A.Ahlström Oy. Saman yhtiön massatornin portaisiin ammuttiin kostoksi antautuneita punaisia.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Rauno, kiitos syventävästä informaatiostasi! Onko muistomerkki joukkohaudan läheisyydessä?

Kaikesta huomaa, että tietoa on meillä jälkikasvulla todella vähän. Lienee ollut enemmän vaiettu, kuin talvi- ja jatkosota.

Kansalaissodassa ei tunneta sankareita.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Milloin teloitetut suomalaiset saavat hautamuistomerkkinsä Sandarmohiin?

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/11410...

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002749449.html

Veikko Huuskan blogi kertoo paljon teloitetuista henkilöistä ja sen keskusteluosuuden linkeissä v:lta 2015 kerrotaan toistuvasti juuri suomalaisten muistomerkin lykkääntyneen, vaikka siitä oli jo tuolloin valmis luonnos ja se "aiottiin pystyttää", ja HS vuodelta 2014 samoin lupaili sitä seuraavaksi vuodeksi. Suomalaisia teloitettiin Sandarmohissa 800, siis kaksin verroin verrattuna vaikkapa Varkauteen.

En muista Paavo Arhinmäen toimineen asiassa kulttuuriministerinä ollessaan, julkisesta vetoomuksesta huolimatta. Toteutuivatko siis muistomerkin pystytysaikomukset? Kuluvan vuoden marraskuussa v:n 1937 ensimmäisistä teloituksista tulee kuluneeksi 80 vuotta ja v:n 1938 laajemmista teloituksista tasavuosikymmenet täyttyvät ensi vuonna, joten asia tulee jälleen ajankohtaiseksi.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Hannu, kiitos merkityksellisestä tiedosta kansamme historiassa. Luin myös Veikko Huuskan perusteellisen blogin.

Aika paljon on vettä virrannut vuosien aikana, eikä muistomerkkiä ole saatu aikaan. Tämähän kertoo karua kieltään siitä, mistä halutaan vaieta.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Hannu kysyi: "Milloin teloitetut suomalaiset saavat hautamuistomerkkinsä Sandarmohiin?"

Tiedän, että sellaista suunnitellaan (mm. Kainuun Liitto on tehnyt aloitteen), mutta toisenkin perusteellisen blogikirjoituksen, naisten nimilistoineen ja valokuvineen, nämä uhrit ovat onneksi edes saaneet. Muisto elää, sittenkin:

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122872-sand...

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Hieno oli tuo blogisi Sandarmohin muistolle. Minulle asia oli uusi, kun en kaikkia blogeja aina ehdi lukea.

Ehkäpä nyt Rahapajan kielletty kansalaissota -kolikko nostaa pintaan asioita, jotka mieluummin vaietaan niiden raakalaismaisuuden takia.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Äitini kuoli tammikuussa 2012 ja haudattiin syntymäpäivänään 4.2.
95 -vuoden ikäisenä.

Muutama vuosi ennen kuolemaansa, hänen tyttärensä tytär, Iiris Salmela kirjoitti ja ohjasi Varkauden kesäteatteriin näytelmän äitini elämänkaaresta. Näytelmässä esiintyi myös äitini isä.

Esityksen loputtua, äitini oli todennut isäänsä näytelleelle miehelle, että "Sinä out minun isä"! Äitini oli eläytynyt näytelmään vahvasti ja oli tuossa vaiheessa jo iän tuoman muistiongelman takia välillä muissa maailmoissa.

Tämä todistaa sen, että hän on potenut isän kaipuuta koko elämänsä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset