MirjamiParant1

Rikkaus riihen seinässä, onni olemattomassa!

Matka 70 -luvulta tämän päivän Suomeen on mielenkiintoinen.

Suuri maaltamuutto tapahtui 1960 -luvun lopulla, jolloin itsekin olin maaltamuuttaja.

Aluksi tulin veljeni perheeseen hoitamaan heidän juuri syntynyttä poikaansa ja samalla hoidin myös heidän vanhempaa tytärtään ja naapureidensa lapsia.

Nopeasti havaitsin, että kauppakoulun suorittaneena, en kuulu joukkoon.

Päivittäin selasin Hesarin työhönotto -sivuja.

Soitin Sokeain Keskusliiton ilmoitukseen, jossa hakivat keskuksenhoitajaa. Keskustelin johtajan kanssa.

Hän totesi, mutta sinulla ei ole kokemusta. Sanoin, ei vielä, mutta kun pääsen teille työhön, kokemus karttuu.  Hän heltyi ja pyysi haastatteluun.

Sain paikan.

Siitä alkoi maaltamuuttajatytön elämäntaival pääkaupunkiseudulla.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Mikäli kiinnostaa, voin kertoa! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on paljon.

Silti, vielä hengissä.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Siinäpä se paradoksi. Pitäisi olla nuori, koulutettu ja kokenut. Jokin tuossa yhtälössä nyt mättää.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Sari, kiitos! On työnantajien markkinat, niin kuin niitä kutsutaan.

Hyvät työntekijät eivät saa arvoistaan kohtelua.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Tuo sama paradoksi on kyllä ollut työmarkkinoilla aina. Eihän koulutettu ja kokenut ihminen voi enää nuori olla.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #4

Luulen, että vuodesta toiseen sama asenne jatkuu. Ainahan uuteen työhön joudutaan perehdyttämään. Ja tuskin insinööri hakee sairaanhoitajaksi tai musiikin maisteri terveyssisareksi.

Olisipa tulevassa niin fiksuja työnantajia, että eivät enää tuijottaisi pelkästään työkokemukseen. Hyvä työntekijä koostuu useista eri vahvuuksista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset