MirjamiParant1

Nuori elämänsä kynnyksellä - kysymyksiä paljon, vastauksia vähän!

Sain aamulla klo 7.45 kännykkääni viestin abilta, tyttäreni pojalta.

Kysymys kuului, mentäiskö tänään syömään Sellon kiinalaiseen?

Tästä oli puhuttu jo viime viikolla. Olin luvannut, mutta yllätyin kellonajasta. Yleensä poika nukkuu pitkään.

Kieltämättä, hieman huolestuin.

Ehdotin klo 13, jolloin pahimmat ruuhkat on ohi. Hyvä, hyvä, tavataan klo 12.45 heidän kotipihallaan.

Ajelemme pieniä sivuteitä Selloon. Matkan aikana kyselen kaikenlaista. Pojan mielestä liikakin.

Olivat valvoneet kavereiden kanssa edellisen yön, pelaten. Valvotun yön jäljiltä hieman väsytti.

Kirjoitukset menivät hyvin, mutta vielä on pari lukionkurssia. Jäivät, kun ei jaksanut.

Niistäkin on jo nyt sovittu opon ja kuviksen opettajan kanssa.

Ikuinen kummastelija minussa miettii, miten ihmeessä tuo poika, jonka synnytyksessä olin mukana, jota kävin hoitamassa Irlannissa, jonka kanssa matkustin kaksin lentäen vaarallisilla reiteillä, istuu nyt vierelläni ja haukottelee.

Sellon kiinalainen on täynnä. Pöytää on mahdotonta saada. Kysyn astiankerääjätytöltä, voisiko hän nähdä missään vapaata. Hän toteaa. että ottakaa vaan tuo 'varattu' pöytä'!

Niinpä, saimme neljän hengen pöydän.

Ruokailimme levollisina ja nauttien.  Lopulta kysyin pojalta, mikä hänen elämässään on tärkeintä.

Miettimättä hän totesi. Läheiset.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Mediassa tuodaan vahvasti esille pärjääjät. Vain he, jotka onnistuvat.

Porukassa on paljon pärjääjiä, jotka iloitsevat elämästään ja ovat valmiita 'yhteiskunnan palvelijoita', mutta jäävät paitsioon.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Sydämeni keikahti ja mieleni liikahti, kun poika ilmoitti läheisensä tärkeimmiksi.

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen

Jou, nuorten kanssa keskustellessa ja touhutessa tulee usein yllätetyksi. Ne on fiksuja kunhan toimisivat omien arvojensa mukaan eikä sen "joukon".

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Erkki, kiitos palautteestasi! Fiksuja ovat. Kaveripiirikin tällä kertaa on hyvin käyttäytyviä. Tuossa iässä, kun on jo aikuisen ikänumerot, mutta lapsen mieli, on jollain tapaa elämänsä risteyskohdassa, minkä tien valitsisi. Siksi aikuisten tuki on tarpeen, vaikka 'minä tiedän' asenne kuultaa puheista läpi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset