MirjamiParant1

Avioliitossa, eronnut, leski - sosioekonomisen tarkkailun merkityksiä!

Suomalaisessa lomaketodellisuudessa joutuu aina arvioimaan oman sosioekonomisen paikkansa.

Ruksien piirtely tuottaa ahdistusta. Miten minua arvotetaan, jos ruksaan itseni eronneeksi? Onko avioliitto se ainoa oikea, jolla tulen hyväksytyksi.

Tuota seikkaa jouduin miettimään, kun ensimmäisen kerran oli merkittävä itsensä eronneeksi.

Nolotti ja hävetti. Ikäänkuin se nyt ketään virkailijaa kiinnostaisi. En ole maailmassa ainoa eronnut, enkä viimeinenkään, mutta jokuhan näistä tiedoista on kiinnostunut ja tarvitsee.

Suvi Ahola kirjoittaa päivän (20.2.2017) Hesarissa, että erostaan kahdeksan vuoden jälkeen, hän on jo hyväksynyt yksinelämisensä.

Että yksinelämisessä ei ole mitään ongelmaa sen jälkeen, kun on löytänyt oman sisäisen minänsä.

Sisäisen minän etsintää on tarpeetonta korostaa. Sellaista ei edes pahimmissa tunnevaiheissa ole. On vain ympäristön pitäminen loitolla. Eron lohduttomuus ja kipu niin mielessä kuin kehossa.

Itselleni, ero puolisostani, oli sekä taloudellinen että henkinen katastrofi.

Mutta, enempää yksityiskohtiin menemättä, voin todeta, että uuden parisuhteen perustaminen ei ole onnistunut.

Nelikymppisenä on  siinä mielentilassa, että puhtaasti seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisen kaipuu vie monenmoisiin hätäsuhteisiin. Kyse ei ole siitä, etteikö kysyntää olisi, kyse on ennemminkin siitä, että varovaisuus ja itsensä kadottamisen ongelma nousee merkittävimmiksi.

Tietenkin myös lapset, jotka vanhempiensa tunneilmastossa tahtovat jäädä huomiotta. Ja liian usein jäävätkin.

Yksinelämisen autuutta olen kokenut, nauttinut ja turhautunut.

Silti, en ole vieläkään luovuttanut hyvän ihmissuhteen löytymisestä. Ehkä, jonain päivänä, jossain, on joku, jonka kanssa on hyvä olla.

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Vaadin, että lomakkeisiin ei enää vaadita sosioekonomista asemakuvausta. Tilastointia on muutoinkin tehty hämärä -eettisistä lähtökohdista.

Meitä kategorioidaan kaikenlaisilla statuksilla.

Tarvitsen yksityisyyteni ja minulla on siihen oltava myös oikeus.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset