*

MirjamiParant1

Sata vuotta selviytymistä

 

Vuosi vaihtuu  muutaman tunnin kuluttua. Suomi siirtyy juhlimaan satavuotista itsenäisyyttään. Itsenäisyyttä, jonka merkitykset ovat kansalaisillemme monitasoisesti arvolatautuneet.

Äitini syntyi helmikuussa 1917. Seuraavan vuoden huhtikuussa hänen isänsä tapettiin punikkina ilman oikeudenkäyntiä. Myös äitini äiti oli teloituslistalla, mutta hänet armahdettiin vuoden ikäisen lapsensa takia.

Itsenäisyyden hinta on ollut raskas.

Mutta se on kuitenkin turvannut kansalaistemme vapautta, joka oltiin jo menettämässä 1939 - 1944. Talvisota- ja jatkosota piti käydä ja tunnustaa tosiasiat, kuten Paasikivi merkityksellisesti ilmaisi. 

Isäni haavoittui jatkosodassa. Hänen veljensä kaatui heti sodan alettua 1940. Veljensä perheeseen oli juuri syntynyt tyttö. Kaksi  vanhempaa poikaansa jäivät isättömiksi. Nyt kaikki kolme sisarusta ovat passed away! Mutta tytön tyttäret ovat etsineet yhteydet sukuunsa netin kautta. Hienoa.

Karjalan ja Petsamon menetyksistä, nyt jo lähes edesmennyt, vanhin ikäpolvi, ei ole tahtonut päästää irti.

Ylisukupolvinen suru menetyksistä, traumoista ja turvattomuudesta ovat leimanneet oman ikäluokkani lapsuutta.

Työssäni olen kohdannut paljon lapsia, joiden vanhemmat kantoivat isiensä siirrettyjä sotatraumoja alkoholisimin ja väkivaltaisen käytöksen kautta. Enimmäkseen jokaisella hoitoon tulleella on ollut alkoholisoitunut isä tai äiti tai molemmat.

Myös vanhempiensa mustavalkoinen ajattelu ja pakottaminen ovat leimanneet lasten omaa selviytymistä. Vanhempiensa mielenterveyden järkkyminen on myös altistanut lapset häpeälle ja oman minänsä vähättelylle.

Oman lapsuuteni tunnistan isäni ja äitini mielialojen kuohuntana. Tuskin he itse sitä miettivät, mutta lapsi näkee aina enemmän.

Suomalainen sielunmaisema on vahva. Sielunmaisema voi olla järvi, metsä, pellot, joet, mäet ja kukkulat.

Minulla oli onnea. Kasvoin maaseudulla eläinten ja ihmisten ympäröimänä. Kiipesin puihin. Hautasin kuolleen karitsan. Menetin kissani kissarutolle. Laaja sukumme vieraili kesäisin maatilallamme.

Kun vuosi vaihtuu sadannelle, olen iloinen siitä, että suomalainen sielu on ja pysyy.

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Olen tullut tietoiseksi, että maassamme on käyty poliittista kädenvääntöä koko sodan jälkeisen ajan.

Suomi on ollut agraarinen yhteiskunta pitkään. Maalaisliitto lienee ollut vahvin vaikuttaja jokaisessa suomalaisessa maalaispitäjässä.

Maalaisliiton muututtua Keskustapuolueeksi, muutoksella haettiin mukaan myös runsaasti maalta muuttaneita nuoria, jotka olivat jo kaupunkilaistuneet opintojensa tai työnsä myötä.

On selvää, että nuoret, jotka eivät uskaltaneet itsenäistyä vahvoista vanhemmistaan, kannattivat Keskustapuoluetta.

YLE:n A. Jääskeläinen lienee tuota perua.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Nyt on jo helposti havaittavissa, miten kuntavaaliehdokkaat aktivoituvat.

Tarpeettomia lupauksia. Tyhjänpäiväisiä suunnitelmia.

Ei voisi vähempää kiinnostaa, silti heitä valitaan päättäjiksi.

Pelottavaa.

Toisaalta, on pakko miettiä, kuka hän olisi. Vähiten uhkaava.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset