MirjamiParant1

Häpeä estää totuuden - uskonlahkot vapauden!

Kuolevaisuuteni lopultakin ymmärtäneenä, olen kummastellut ' vain kuolleen ruumiini yli' -keskustelujen merkityksiä.

Totuuden puhuminen ei ole vain uskovaisten puheharhaa. Totuuden ymmärtäminen on vaikeaselkoista ja suorastaan tarpeetonta. Totuus näyttäytyy aina aatemaailman pakotteena.

Kasvoin perheessä, jossa vanhempani ja isovanhempani olivat lestadiolaisia. Ei niitä ääri, mutta silti, rajoittavia riettaan maailman pahuuksien kuulemisesta, näkemisestä tai kokemisesta.

Kiitän siitä rajoittamisesta, joka auttoi minut ymmärtämään, miten vapaus näyttäytyikin pelkona, ei mahdollisuutena.

Eihän vapaus olekaan onni, se on ennemminkin vaara. Jos ei ole oppinut tunnistamaan vapauden rajoja, putoaa vaaraan, joka on suurin uhka niin yksilölle kuin ihmiskunnallekin.

Vapauden kallis hinta on ollut elämäni paras hinta. Mitään en oppinut. Ja opin kaiken.

Totuuden puhuminen saattaa olla ylivoimaista. Erityisesti, jos on tarve suojella minäänsä häpeältä.

Lopulta, kyse on aina häpeästä, pelosta tai maineensa menettämisestä.

Ihminen häpeää tekojaan. Suree menetettyä mainettaan. Kuluttaa aikaansa murehtimiseen.

Silti, ihminen kuolee, vaikka häpeäisi koko elämänsä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Merkittävä muutos,ihmisen elämän käännekohtaan saavuttaessa, tapahtuu yleensä oman elämän vaikeuksien kasaantumisessa. Ulkopäin tulevan hallinnan kyseenalaistamisessa.

On hyvä tunnistaa, että ajassamme on vahvoja uskonnollisia vaikuttimia, joihin ahdistuneen ihmisen ohjaaminen on helppoa.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Uskonnot ovat ihmisten yleisimpiä näkymättömiä pakkopaitoja. Moni noudattaa uskonnon sääntöjä senkin jälkeen, kun on havainnut niiden rajoittuneisuuden ja rajoittavuuden. Iminen on vapaa vasta, kun hän uskaltaa elää laskematta ensin, mitä raamatussa sanotaan ja miten naapurit ja tuttavat suhtutuvat.

Siinä se elämätön elämä vähitellen hupenee, kun ei uskalla elää siten, kuin tuntee, että näin tai noin pitäisi muista piittaamatta toimia. Ainoa raja on siinä, ettei vahingoita muita. Se kylläkin pitää sisällään sen, ettei anna muiden vahingoittaa itseään. Elämä itse tehdyssä rajoitusten häkissä ei ole elämisen arvoista.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Viljo, kiitos palautteestasi. Olemme sekä kasvatuksemme että yhteiskunnan muokkaamia robotteja. Yksilölliseen toimintavapauteen kasvaminen vaatii rajuja ulostuloja. Yleensä murrosiässä rohkeus on vahvin. Murrosikä onkin tarkoitettu vanhempien määräysvallasta erillistymiseen.

'Elämä itse tehdyssä rajoitusten häkissä ei ole elämisen arvoista'. Mietin tuota ajatustasi ja tulin siihen päätelmään, että pelokas ihminen jää rajoitusten uhriksi. Jos on riittävän raskaasti tullut manipuloiduksi, ei ole helppoa vapautua. Siksi tarvitaan ulkopuolista apua.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset